Harryn nk.
Kuulin jo kaukaa pihaan saapuvan ambulanssin äänen ja näin kuinka ensihoitajat syöksyivät ulos kohti Annaa. Katsoin kuinka he tunnustelivat pulssin ja hengittääkö Anna. Onnekseni kuulin hoitajien sanovan, että Annan tila on vakaa.
Lähdin kävelemään kohti Annaa, joka oli juuri siirretty liikkuvalle makuualustalle, jonka nimeä en muistanut. Näin Annan kasvoille laitetun hengitys maskin. Silloin Annaa lähdettiin viemään sisälle ambulanssiin.
"Tuleeko joku ambulanssin mukana?" kuulin jonkun ensihoitajista sanovan.
"Mä voin tulla," sanoin ja lähdin kävelemään kohti ambulanssin perää.
"Oletteko sukulainen, mies vai poikaystävä?" samainen ensihoitaja esitti kysymyksen.
"En sukulainen ja teidän onneksi en Annan mies, mutta kaipa mua vois sanoo poikaystäväks," aanoin haikeasti ja tunsin vihan kyynelten valuvan naamaani pitkin, kun ajattelinkin Jamesia.
"Kuka siis on tämän tytön mies?" ensihoitaja kysyi ammattitaitoisesti.
"Sitä mä en aio kertoo, koska tiiän et Anna ei haluu nähä sitä mulkkuu," sanoin, kävelin Annan pedin viereen ja otin tytön kädestä kiinni.
"Anna ja sähän et kuole! Mä en jää elämään tänne ilman sua! Sä et tiiä, mitä mulle tapahtu, ku sä lopetit yhteyden pidon," sanoin ja tunsin itkun kurkussani.
Heti, kun lopetin lauseen, kuulin pienen ömisemis äänen Annan kurkusta. Katseeni kääntyi tytön kasvoihin ja näin hänen silmien aukeavan. Puristin Annan kättä vielä kovempaa ja tunsin kuinka tyttö vastasi puristamalla omaa kättään.
"Hei pikku päivänsäde," sanoin tunteita täynnä olevalla äänellä.
"Hei metsänpeikko," Anna snoi hyvin väsyneesti.
Kuulin kuinka ambulanssin ovet sulkeutuivat ja kuinka joku kysyi minulta jotain, mutta en ymmärtänyt tuon jonkun sanoja, vaan katsoin pelkästään Annaa näkemättä muuta. Mitä Annalle oli käynyt? Miksi tuo oli yhtäkkiä oksentanut verta?
Käännyin katsomaan ensihoitajaa, joka oli tullut kanssamme ambulanssin perälle. Tuo hoitaja katsoi meitä hymyillen, joten päätin antaa tuolle ihmettelevän katseen. Mitä tuo hoitaja oikein tuijotti, eikö hän ollut koskaan nähnyt rakastunutta poikaa ja tyttöä? Outoa.
"En minä muuten, mutta te näytätte aika suloiselta yhdessä," hoitaja sanoi selittäen aikaisempaa hymyään.
"Kiitos," sanoin ja nyökkäsin hoitajalla pitäen silmäni kiinni Annan kasvoissa.
"Tytön tila on vakaa, eli ellei mitään radikaalia tapahdu matkan aikana, hän selviää," hoitaja sanoi hieman lohduttaen.
"Niin, jollei mitään radikaalia tapahdu," huokaisin.
"En näe tytöllä sormusta, mutta sinähän sanoit, että hän on naimisissa, eikö vain?" hoitaja kysyi.
"Juu en tiiä missä se sormus on, mutta sille meihelle, ette soita tai helvetti repee ja se pääsee sinne kaltaistensa joukkoon," sanoin ja ääneni tärisi vihasta.
Miten James uskalsi koskea Annaan? Miten hän pystyi tehdä Annalle, jotain sellaista. Nytkin näin varmasti vain osan Annan haavoista ja mustelmista. En voinut aiemmin sanoa mitään pahaa Jamesista, joten en voinut kertoa Annalle, että hän ei voi mennä naimisiin, mutta jos Anna ei ota avioeroa niin minä en vastaa seurauksista.
"No en voi olla soittamatta miestä paikalle, jos tämä on luottohenkilö, mutta jos tämä ei ole niin en soita," hoitaja sanoi rauhoitellakseen minua.
"Haluatko, että katson, jos kerrot tytön nimen, voin katsoa tietokannasta?" hoitaja kysyi.
"Anna Anderson," sanoin ja katsoin hoitajaa rukoillen.
"Täältä löytyi kyllä varmaankin Annan mummi ja joku mies," hoitaja sanoi ja tunsin pelon leiskuvan sisälläni. Tulisiko James hakemaan Annan taas pois minulta?
Jatkoin taas!
Mä oon happy, koska ens viikol meen ke to pe kymppii kouluu ja muut meijä luokkalaiset joutuu tulla kasii! :)
Ja en eilen jaksanu kirjottaa mitää, ku tulin kuoro treeneist vast ysin jälkee ja sit äiti rupes ragee jotai sä oot koko viikonlopun himas paskaa nii sori! Mun oli oikeesti tarkotus kirjottaa!
Votet, kommentit ja seuraamiset on kivoi! ;)
Julia kiittää ja kumartaa!
