Kesäkuun 6.2016 Kaikki tapahtui niin äkkiä en edes saanut selittää. Olin niin rikki , hän tosiaan oli poissa. En tiedä näkisinkö häntä enään. Olen Jungkook ja tämä tarina kertoo kuinka nopesti voit menettää sen mitä eniten rakastit. Aloitetaanpa siis alusta minä kerron teille tarinan hänestä.
JUNGKOOK POV
On elokuun 3.2015 kesä oli takana ja samoin auringon paiste ja laiskottelu. Oli aika palata lukion viimeiselle vuodelle. Kaikki stressasi minua miten tuleva vuosi tulisi menemään. Katsoin seinällä olevaa suurta kelloa joka näytti 7.46. Kouluni alkaisi noin tunnin päästä. Pian äiti tuli alakertaan. Hän pussasi minua otsalle. Kuulin korvissani tämän lempeän äänen "huomenta kultaseni". "Huomenta äiti". Äitini hymyili ja kaatoi pannussa olevaa juuri keitettyä kahvia kuppiinsa. Otin puhelimeni ja katsoin lukujärjestystä joka oli julkaistu juuri näkyviin. Nostin katsetta äitiini kun hän istuin vasta päätä minua. Haukottelin ja hörppäsin loput kahvista kupistani. Nousin pöydästä ja kävelin huoneeseen vaihtamaan vatteeni tulevaa päivää varten. Valitsin mustan t-paidan, vaalen värisen flanellipaidan, löysät farkut, mustan nahkaisen hihna kassin ja mustat korkea vartiset nahka kengät. Kääntelin hiuksiani ja pian ne asettuivat hyvin. Kello oli jo 8.20. Pakkasin kassiini tarvittavat tavarani ja pian lähdin jo alas. Annoin suukon äitini otsalle. "Hyvää työpäivää, rakastan sua". Kävelin ovelle ja nappasin avaimeni. Käänsin kahvasta ovi aukesi ja astuin ulos. Lähdin kävelemään koulua kohti.
Oops! This image does not follow our content guidelines. To continue publishing, please remove it or upload a different image.
TAE POV Olin kesän aikana muuttanut juuri eteläkoreaan pois äitini luota Japanista. Sain paikan lukioon viimeiselle vuodelleni. Asuntoni tuntui niin tyhjältä ja hiljaiselta. Kuului vain kun kahvi tippui ja pian se olikin valmista. Kaadoin sen kuppiin ja suljin kannen jotta voisin ottaa sen mukaan matkalle, koska olin hieman myöhässä aikataulustani. Aloin pukea ylleni valkoista t-paitaa, mustia housuja ja kengiksi valitsin sinertävät lyhytvartiset kengät. Otin valkoisen laukkuni. Samalla kun pakkasin kaiken sidoin siihen punaisen pandana huivin. Otin kahvin ja avaimet, astuin ulos ja lukitsin oven perässäni.
Oops! This image does not follow our content guidelines. To continue publishing, please remove it or upload a different image.
Olin kävellyt hetken matkaa kännykkä kiinni nenässäni kunnes tunnen törmääväni ja pian löydän itseni maasta. Nostan katseeni ja sanon "varo vähän mihin kävelet". Huomaan pian ruskea tukkaisen minun ikäiseni pojan joka ojentaa kätensä. Nousen ja nostan samalla tämän laukun. "Mmhh anteeksi". Sanon hieman nolona kahvit housuillani.
EI KENENKÄÄN POV Jungkook: Olin kävellyt matkaa ja pian minua hieman lyhempi poika törmää minuun. Laukkuni tippuu ja kaadun. Nousen ripeästi ja kuulen pojan sanovan jotain. Ojennan käteni ja tämä pyytää anteeksi. "Ei se mitään kaikille käy välillä tuollaista". Hymyilin hieman kiusaantuneesti. Tae: "Ai niin olen Kim Taehyung". Pian hänkin esittelee itsensä Jeon Jungkook. Jatkoimme matkaa koululle. Kumpikaan ei uskaltanut sanoa mitään siihen asti kunnes tulimme koululle ja Jungkook moikkasi ja lähti muiden luo. No nyt mitäs teen olen yksin vieraassa koulussa.
TÄSSÄ OLI NYT EKA OSA. Toivon että tykkäätte ja kirjoitan varmaan aika nopeasti uuden osan jos lukioitakin on.
