1.

27 3 3
                                    

"Harry, laita se sun musiikki hiljemmalle!", siskoni Gemma huutaa viereisestä huoneesta. "Joo joo", vastaan vastahakoisesti ja laitan kajaristani Ed Sheeranin musiikin pari näpäystä hiljaisemmalle. Nousen maasta seisomaan, jotta pääsen ottamaan kaikki loput laatikot peilikaappini ylähyllyltä. Kaikki muut hyllyt ovat jo tyhjät tavaroista. Lattialla on muutama suuri, musta jätesäkki täynnä kaikkea turhaa tavaraa. Lisäksi lattialla on muutama iso ja ruskea muuttolaatikko täynnä hyödyllistä tavaraa. Olen siis muuttamasta pienestä Ketteringin kaupungista 130 kilometrin päähän Lontooseen, jotta pääsisin lukioon, josta olen haaveillut niin kauan, kuin muistan. Olen perheestämme ensimmäinen, joka muuttaa pois kotoa, vaikka Gemmakin on jo 21. Hänkin on kylläkin suunnitellut muuttoa pois kotoa, mutta hän ei kehtaa muuttaa pois samoihin aikoihin kuin minä, ettei äitimme jäisi yksin.
Pakkaan vielä viimeiset tavarat laatikohin ja laitan muutamat rikkinäiset boxerit jätesäkkiin, jotka äitini myöhemmin vie kierrätyskeskukseen. Sänkyni ja kaikki muut irtonaiset huonekalut on kasattu ulos odottamaan setääni, joka tulee hakemaan minut ja huonekaluni puolen päivän aikaan. Muuttaminen ei jarmita minua, sillä en omista kavereita, ja kaikki halveksuvat minua ja homouttani. Olen iloinen, että pääsen pois siitä koulusta. "Harry, Mike on ulkona, tulehan alas!" Äitini huutaa. Pakkaan nopeasti törkeimmät tavarani pieneen reppuun, joka on ollut minulla ekaluokasta lähtien. En ole raaskinut heittää sitä pois, sillä se muistuttaa minua monista asioista. Vaikka repun pohja on monta kertaa korjattu, se kestää yhä. Kunniapaikan repussani saavat puhelimeni, laturini, kuulokkeeni, kajarini sekä yksi ylimääräinen vaatekerta, jonka äiti pakotti pakkaamaan.
Äitini ja Gemma tulevat auttamaan tavaroiden lastaamisessa autoon. Tavara ei ole kovin paljoa, sillä ei pieneen yksiöön mitään suurta määrää tavaraa mahdu.
Avaan pelkääjänpaikan oven ja istun pakettiauton krskipenkille. Kuskin puolelle tulee setäni ja äitini halusi välttämättä päästä mukaan, joten hän istuu vasemmalla puolellani. Haluaisin vain uppoutua koko matkaksi hyvän musiikin pariin, mutta kokemuksesta tiedän, ettei se kannata. Laitan kuulokkeet silti korvilleni, avaan Spotifyn ja valitsen sieltä Spotifyn itsensä tekemän soittolistan 'This Is Ed Sheeran'. Saan olla koko sutomatkan yllättävän rauhassa ja ilmeisesti jossain vaiheessa torkahdin hetkeksi. Pysähdymme punaisesta tiilistä rakennetun, pienen kerrostalon eteen, jonka alaoven koodi minulla on muistissa ja asunnon numero 11 avaimet taskussa.
Puramme tavarat autosta ja aikuiset auttavat minu kantamaan tavarat toiseen kerrokseen asunnon 11 ovelle.
Äitini auttaa laittamaan asunnon asuttavan näköiseen kuntoon, kunnes häädän hänet ja Miken. Järjesten vielä hiukan tavaroitani, mutta en jaksa alkaa mitään kaappeja täyttämään. Tätä menoa vaatteeni ovat muuttolaatikoissa vielä ensi kuussakin. Niin laiska olen joidenkin asioiden suhteen.
Huomenna alkaakin jo lukio. Hyvä jos tiedän missä koko rakennus sijaitsee. Onneksi huomenna aamulla on ihan tarpeeksi aikaa sevittää tuo asia.

Tässä olis nyt eka luku tätä ficciä! Tätä tulee noin 2 kertaa viikossa, riippuu ihan mun omasta jaksamisesta ja motivaatiosta <3
Toivottavasti tykkäätte!

<3: Enna

Words: 408

People say... | L.S in finnishWhere stories live. Discover now