Me kaksi ja muut

12. Rakkauden haudalla

A/N: moii ja iso hali teille. arvostan teitä. kevät tulee ja mäkin alan heräillä talviunilta. jospa saisin nyt vähän useammin lukuja ulos niin pääsis juonikin etenemään 🤞🏻

○●○

Ylppäreiden jälkeen kaikki tuntui jälleen palautuvan omiin tuttuhin uomiinsa. Perjantaina me käytiin heittämässä mummo ja ukki juna-asemalle hirveässä räntäsateessa. Oli sääli hyvästellä ne niin pian, mutta mä lupasin mennä pian käymään niiden luona, sillä ne eivät asuneet niin kaukana kuin fafa ja mummi. Mummo toivotti mulle junan saapuessa jälleen onnittelut ylioppilastutkinnosta halaten tiukasti. Se pyysi, että mä toisin myös Miran mukanani seuraavalla kerralla, koska se oli niin sievä ja herttainen tyttö. Ukkille mä vain hymyilin lämmintä hymyä hyytävästä säästä huolimatta. Lupasin tulla auttamaan sitä lumitöissä tarpeen vaatiessa, jos lunta olisi edes tulossa tänä vuonna. Tällä hetkellä ei näyttänyt lupaavalta. Se loi mulle ukkimaisen rehdin hymyn puristaen mua tiukasti kädestä, ennen kuin niiden täytyi nousta lähtevään junaan.

Samalla reissulla mä pyysin faijaa viemään mut kauppaan, sillä mä halusin ostaa Miralle kukkia ja suklaata. Halusin pyytää anteeksi, että mä olin ollut etäinen. Nyt kun mulla ei ollut koulua eikä stressiä, vain tyhjyyttä ja aikaa, halusin hoitaa kaikki asiat taas reiloihin.

Autossa oli hiljaista, ei kiusallisella tavalla hiljaista. Oli hiljaista vain sen takia, ettei meillä kummallakaan ollut mitään sanottavaa. Faija ei koskaan sanonut mitään, ellei sillä ollut asiaa tai painavaa sanottavaa. Me oltiin vain hiljaa. Faija katsoi tietä, ja mä katselin pyyhkijöiden pyyhintää ja isoja loskahiutaleita, jotka satoivat ja sulivat kiinni lasiin, kunnes pyyhkijä pyyhkäisi ne pois.

Faija pysäytti auton K-marketin eteen, ja mä kävelin ripein askelin kastumista vältellen sisälle kauppaan. En valittanut faijalle siitä, että se oli ajanut mut K-kauppaan, vaikka sen pitäisi tietää, että mä vihasin K-kauppoja. K-marketit olivat epäorganisoituja, kalliimpia sekä siellä oli epäystävälliset myyjät. Kuka tykkäsi K-kaupoista?

Mä kävin ostamassa Miralle vaaleanpunaisia ruusuja. Tällä kertaa en ajatellutkaan niiden mahdollista tarkoitusta. Ostin ne vain siksi, että mä tiesin vaaleanpunaisen olevan Miran lempiväri. Ostin myös joulun aikaan kaupan hyllyille ilmestyvän rasiallisen Geishoja. Mira tykkäsi Geishoista ja ne olivat meidän juttu. Jos Miralla oli paha mieli, tai mä olin ollut tyhmä, kiireinen, poissaoleva tai muuten vaan huono poikaystävä, kävin ostamassa Miralle Geishoja. Se oli mun sanaton pahoitteluni, sillä mä olin huono anteeksipyytämisessä. Suklaa oli teki Mirasta myös paremman tuulisen. Toivon, että niin kävisi tänään.

"Viititkö heittää mut Miralle?" kysyin faijalta hypätessäni sen ylikalliiseen urheiluautoon.

"Mä en ole mikään vitun taksi", se jurisi mulle tyypilliseen tyyliinsä.

Mä huokaisin protestoivasti ja pyöräytin silmiäni.

"Mutta sä oot mun faija. Faijan tehtäviin kuuluu penskojen kuskaaminen"

"Sä oot aikuinen. Sulla on oma auto sitä varten, että sä voit itse ajella sillä ympäri kaupunkia", se väitti mulle kyllästyneesti vastaan laittaen puhelimen sivuun ja käynnistäen autonsa.

"Faija pliis, tän kerran. Kiitokseks siitä, että mä jaksoin käydä lukion, enkä vaan elänyt teän rahoilla peruskoulun jälkeen", mä vinguin sille samalla tavalla kuin pikku Benkku kymmenen vuotta sitten, halutessaan uuden Pokémon-korttipakan.

"Sä aiot ilmeisesti ottaa kaiken hyödyn sun valmistumisesta irti?" faija kysyi kohottaen kulmaansa, katse edelleen tiessä.

"Joo-o", nyökkäsin sille tarmokkaasti.