Me kaksi ja muut

14. Paha poika

A/N: kesäloma lähestyy 🤩 toivon, että ehtisin kirjottaa sillon enemmän, mut en voi oikeen luvatakaan. nyt on koulun kanssa ihan hirveesti hommaa, jonka vuoksi tää on ollut nyt vähän toissijainen juttu. en oikeen oo löytänyt sellasta kirjoitusintoa, enkä myöskään oo oikeen päässyt kirjotuksessa Benkun roolin sisälle. pahoittelen sitä, koska tiedän, että se näkyy luvuissa, mutta ootte niin ihania, että varmaan ymmärrätte <3 hyvää kevättä ja tulevaa kesää
xx imberymber

○●○

Tomppa täytti viinilasin piripintaan asti, ennen kuin ojensi sen käteeni.

"Alkoholi ei ratkaise ongelmia", mä mumisin tuijottaen punaista viiniä lasissani.

"Sen ei oo tarkoituskaan. Mä vaan haluun, että sä rentoutuisit vähän. Sä oot käyttäytynyt oudosti, että mä haluun kuulla mikä vaivaa. Älä koe morkkista", Tomppa puhui mulle rauhalliseen tyyliin käyden istumaan ruokapöydän ääreen.

Tompan silmissä oli huolta sekä jotain, jota mä en osannut lukea. Se oli outoa, sillä mä olin yleensä ihan hyvä lukemaan ihmisiä.

"Alkoholi ei kuulu urheilijoiden ruokavalioon", matkin Cessun ääntä eiliseltä.

Silloin se oli saarnannut meille alkoholin käytöstä ja haitoista. Mulle tuli déjà-vu yläasteen valistustunteihin terveystiedossa. Oli huvittavaa, miten Vessu yrittu muuttaa meidän joukkueen tapoja esimerkiksi nuuskan suhteen. Mä en itse käyttänyt, mutta lähes kaikki muut tekivät niin. Cessu takavarikoi niiskakiekkoja minkä ehti ja nipotti nuuskan käytöstä hallilla jokaiselle. Ei ketään kiinnostanut, mutta silti se vain oli jatkanut. Nyt se oli kai siirtymässä meidän elämäntapamuutoksessa kokonaisvaltaisen raittiuden tavoitteluun.

Nostin ison viinilasin huulilleni ja join siitä sivistyneesti, niin kuin vitun hienot ihmiset tekivät. Mä voisin helposti leikkiä sellaista.

Juoma maistui hedelmäiselle, oikeastaan aika hyvälle.

Otin toisen hörpyn.

"Mitä kuuluu?" mä tiedustelin Tompalta.

Me ei oltu puhuttu kunnolla vähään aikaan, vaikka nähtiinkin joka päivä.

Tompan kasvoille levisi ensin hymy, joka kuitenkin pyyhkiytyi nopeasti pois.

Se pohti hetken vastausta, jonka jälkeen se vilkuili nopeasti ympärilleen ja kuiskasi:

"Lupaatko, ettet kerro kenellekään?"

Mun suupieleen levisi viekas hymy, ja kurottauduin pöydän yli lähemmäs sitä.

"Aina."

"Musta tuntuu, että mä taidan olla rakastunut", se kuiskasi mulle, ja mun kesti hetken prosessoida sen sanat.

"Äijä, mitä vittua? Keneen? Kerro kaikki!" mä innostuin.

Rakkaus oli ihana asia, ja jos jollekin sitä toivoin, niin se oli Tompalle. Sekin oli eronnut sen tyttöystävästä hiljattain, ja oli ollut aika murheen murtama. se tarvitsi piristystä.

Kaikki vain erosivat nykyään.

Tompan silmissä välähti jokin tunne, mutta se hävisi ennen kuin mä ehdin tarkemmin analysoida, mikä se oli.

"Kerro", mä kehotin, suorastaan vaadin.

Tomppa vain hymyili vähän ja pyöritti päätään.

"Sä et voi aloittaa ja lopettaa noin", mä valitin ja tönäisin sitä kevyesti pöydän yli.

"Se on mysteerinainen."

"Vittuun kaikki mysteerinaiset. Minä haluan tietää."

"Paitsi jos se on joku vitun Cessu. Sitä mä en haluu kuulla", jatkoin.