Myrkyllinen {Taekook, Fin}

2.

Jungkook-

Tunnen lempeän iskun olallani, jonka jälkeen nostan käteni hitaasti olallani alkaen esittämään, että minua olisi sattunut. Ei Jiminiä kiinnostanut vaan aloitti selittämään kuka ihme poika oli. En tietenkään jaksanut kuunnella, joten nyökyttelin toiselle välillä päätäni tuoden hänelle kuvan, että kuuntelisin. Hetken päästä hän lopettaa puhumisen ja luo minuun tuiman katseen, jonka jälkeen alkaa pudistelemaan päätänsä. Seuraan hiljaisena, kun toisen hattarannäköiset hiukset heiluvat hänen päänsä tahdissa. Edelleen pysyen hiljaa nostan vasemman käteni toisen päälaelle ja alan silittämään hänen hiuksiaan tyytyväinen hymy huulillani.

Hetken hiljaisuuden jälkeen otan käteni pois toisen päälaelta ja vilkaisen luokan ovea, mikä oli auki. "Mä meen nyt sille tunnille", totean toiselle hiljaa ja käännyn nopeasti niin, että pääsisin nopeasti kohti luokkaa missä minulla on matematiikan tunti. Astelen luokkaan ja suuntaan ikkunan viereiselle paikalle, mikä on takarivissä. En jaksa tällä hetkellä kirjoja pöydälle nostaa, joten nojaudun tuolin selkänojaan hiljaisena. Annan katseeni kaartaa luokassa, kunnes luokkaan astelee samaisesta ovesta, mistä olin äsken itse tullut, se poika jota olin jututtanut aikaisemmin tänään. Tuhahdus laskeutuu ilmaan suustani, kun hän suuntaa kohti vieressäni olevaa vapaata paikkaa. Yritän luoda toiseen katsekontaktia, mikä ei ihan onnistunut.

Pian vieressäni istui nuori mies, joka loi nopean hymyn minulle, mihin en kiinnittänyt mitään huomiota. Nappaan pulpettini reunasta kiinni ja alan kiskomaan, sitä hieman taaksepäin. Kiskon, sitä muutaman kymmenen senttiä kauemmas pojasta, joka oli viereeni tullut, kunnes naisopettajamme Lia astelee luokkaan. Huokaan hiljaa ja lasken pääni pulpetille, sillä minua ei matematiikka kiinnostanut pätkän vertaa. Tunti aloitti hitaan etenemisen ja minä tylsistymisen. Ehdin jo sulkea silmäni, mutta ne sain avata nopeasti, sillä Taehyung käänsi penkkinsä ja itsensä sen mukana minua kohti ja nojautui kohti minua.   "Mitä sä haluut?!" kysyn karjaisten ja nousen seisomaan samalla paiskaten käteni pöytää vasten. Annan koko luokan hiljetä ennen, kuin tarraan repustani kiinni ja heitän sen lattialle. Samalla ehti Taehyung perääntyä ja opettaja astella minun luokseni. "Jungkook!" vuorostaan Lia karjaisi ja nosti reppuni pulpetille. "Me keskustellaan tästä tämän oppitunnin jälkeen ja otamme myös Taehyungin mukaan", hän ilmoitti lempeällä äänellä ja lähtee kävelemään kohti taulua minne oli merkitty minun nimeni ja sen oikealle puolelle nimi "Taehyung". Vilkaisen ympärilleni ja tajuan, että minun kuuluisi kuulustella pojalta, jotain matematiikan juttuja. Mumahdan miltei ääneti ja kiskaisen mustan repun olalleni, juosten sen kanssa pois luokasta. Suunnaten kohti vessaa, missä yleensä oleskelin, sillä kukaan muu ei sinne uskaltanut tulla.

Vessaan päästyäni lasken repun lattialle ja astelen turmellun lavuaarin eteen, josta olemme Yoongin ja Jiminin kanssa kiskoneet hanan irti. Hanan taas olimme heittäneet toiseen lavuaariin ja tehneet sen posliiniin hanalla reiän. Emme ole jääneet, siitä kiinni, sillä tänne ei saanut tai halunnut tulla muut koulun oppilaat. Ja jos haluaisi niin pitäisi saada ensin lupa minulta. Lasken käteni lavuaarin reunalle ja nojaudun, sitten kohti peiliä, mikä oli lavuaarin edustalla. Hengitän hiljaa ja suljen silmäni hetkeksi ja nautin hiljaisuudesta, mikä tilassa oli, kunnes ovi tilan ovia avautui hieman natisten. Ajattelen heti sen olevan Yoongi, sillä hän on yleensä ainut kanssani, joka vietti aikaa täällä oppitunneilla, joten murahdin. "Yoongi anna mun olla rauhassa". Ihmettelen, miksi en saanut murahdusta vastaukseksi vaan aloin kuulemaan ilkikurista nauramista. Kuuntelen hetken naurua, kunnes se alkoi tympimään ja avaan silmäni, sekä vien katseeni vessaan tuliaan. "Sinä," tuhahdan, kun huomaan, että tulia olikin Taehyung, joka näytettävästi yritti lopettaa nauramista. "Tuliko ikävä?" kysyn vittuilevasti, samalla nojautuen lavuaariin. Toisen ilme muuttui nopeasti, jonka jälkeen hän asteli eteeni. "Pidä mielessä, että tää saatto olla sun koulu, mutta nyt tää on mun", hän kuiskaa korvaani, joka toi kylmiäväreitä.
"Homot vittuun tästä vessasta", tiuskaisen ja työnnän toista kauemmas minusta. 'Hän kuvottaa minua, vaikka hän onkin hyvännäköinen, niin ei hänen tarvitse olla tuollainen mulkku', sanon itselleni pääni sisällä. "Tuleeko toinen homo mukaan?" hän kysyy hieman virnistäen ja ojentaa kättään minulle vittuilevasti. "Ei sun nyt tarvii noin ylellinen mua kohtaan olla osaan kävellä täältä pois ilman sun kädestä kiinni pitämistä", tuhahdan ja sipaisen toisen nenää, jonka jälkeen poistun tilasta kaapaten lattialta myös reppuni.

Päästyäni takaisin luokan eteen huomaan, että tunti oli melkein loppumassa, joten päätin jäädä odottamaan toista poikaa tulevaksi, sillä pitäisi hänen kanssa keskustella, sillä opettaja niin halusi...

*******************************************

Heissan taas! Nähäänkö sit seuraavan osan parissa, minkä koitan julkasta mahollisimman nopee??

Jesss!

I💜U!