Annan nk.
Hetken päästä näin jo Harryn hymyilevät kasvot ja hymyilin itsekin. Vihdoin oli tapahtunut se, mitä olin odottanut kaksi vuotta. Toivottavasti Harrykin haluaisi olla minun kanssani niin kuin minä halusin olla hänen kanssaan.
"Mä oon oottanu tätä melkee kaks vuotta," kuiskasin pojalle.
"Miks et sä sit tehny mitää?" Harry kysyi.
"Ehkä mua pelotti...." kerroin hieman jännittyneenä ja katsoin silmät pyöreänä Harryä.
"Miks sua pelotti?" poika kysyi kuiskaten.
"Mua pelotti, et mä menettäisin sut kokonaa," kuiskasin takaisin ja punastuin.
"Sä et koskaan tuu ikinä menettää mua," Harry sanoi virnistellen.
"Hyvä, sit sä et tuu koskaa ikinä menettää mua," sanoin hymyillen.
"Mitäs nuoripari kuiskailee?" kuulin Louisin äänen kysyvän melko läheltä.
"Ei mitää tärkeetä," Harry vastasi ja peruutti hieman sänkyni edestä, että muutinkin voisivat katsoa minua.
"Jahas...." Louis sanoi ja epäilevästi.
"Onks muuten lääkäreiltä kuulunu mitää?" kysyin.
"No sun kylkiluu on kuulema murtunu ja se oli tehny pienen reijän sun keuhkoihin, mut se reikä oli ollu nii minimaaline, et sitä ei tarvinnu laittaa kii, vaa se on jo kii. Ja koht niitten pitäis tulla tänne miettii, mitä ne tekee sun murtunee kylkiluun kans, koska siin on vaihto ehton se, että se poistetaan kokonaan," Lian selitti.
"Okei...." sanoin nielaisten kuuluvasti.
"Anna hei, ei mitää hätää ne lääkärit osaa asiansa. Sulle ei käy yhtään mitää," Niall rauhoitteli.
"Mitä jos jotai tapahtuu? Se ois just mun tuurii," kysyin panikoiden.
"Anna, mitään ei tapahdu," Harry sanoi lohduttavasti vierestäni.
"Mutmutmut.... mitä jos?" kysyin ja katsoin poikia lievän paniikkikohtauksen iskiessä.
"Anna mä voin olla tääl sun kaa koko ajan," Harry kertoi ja paniikki alkoi lieventyä.
"Mä luotan suhun. Älä anna niitten tappaa mua!" selitin peloissani.
"Joo, mä en anna kenenkää tappaa sua," Harry sanoi selvästikin tosissaan.
"Ootko varma?" kysyin epäilevästi.
"Sata varma!" poika vastasi hymyillen.
"Kiitos," sanoin tunteita täynnä olevalla äänellä.
"Ei mitää," Harry sanoi ja kumartui taas suutelemaan minua.
"Säästäkää meijön silmät!" Zayn huudahti, kun Harry oli painanut huulensa huulilleni.
"Ei... eipä taideta," sanoin kiusaten.
"No huhhuh," kuulin Liamin sanovan.
"Oliks toi hyvä vai huono huhhuh?" kysyin naureskellen.
"Hyvä ja huono," Liam vastasi hymyillen ilkikurisesti.
"Heeiii, tos ei ollu mitää huonoo," Harry vastusteli ja kaikki repesivät nauruun.
"Mitä mä sanoin?" Harry kysyi muiden vieläkin nauraessa.
"Et mitään pikkunen... et mitään," vastasin heti, kun sain naurun tukahdutettua.
"Miks kaikki sit nauraa?" poika kysyi hämmentyneenä.
"Ihan muuten vaa," kuului Liamin vastaus.
Tadaa...
Mä en tiiä, miks en oo kirjottanu, mut saitte ny jatkoo, ku heräsin tunnin liian aikasin, enkä saanu enää unta.
Yli 1300 lukukertaa.... Ja mä en oo ees kirjottanu..... te varmaa vihaatte mua, ku en oo jatkanu.... noo mut sori, ku kesti.
Julia kiittää ja kumartaa!
