Beginning of love (versio 2)

VI

Elliot

Herätykseni soi korvani vieressä. Uhh... Taas pitäis kestää yks helvetin moinen päivä. Mut sit muistin eilisen päivän. Vai oliko se sittenkin unta? Oliko Levi oikeesti mun poikaystävä?

Laitoin päälleni harmaan hupparin ja farkut jonka jälkeen menin keittiöön ja päätin että syön jotain. Tein itselleni leivän ja söin sen. Se jäisi todennäköisesti ainoaksi asiaksi mitä söisin tänään. Kaikki muut oli jo lähtenyt. Laitoin mustan tuulitakin ja kulahtaneet valkeat Converset -jotka ei olleet enää kovin valkeat- jalkaan ja lähdin kävelemään kouluun.

Kouluun päästyäni huomasin Levin ja sen frendit. Väläytin Leville pienen hymyn ja se hymyili takaisin. Nojasin seinää vasten ja odotin että tunti alkaisi.

Levi

Mun aamussa ei tapahtunut mitään erikoista paitsi meinasin lentää bussissa naamalleni. Kun pääsin kouluun koko porukka oli odottamassa mua. Isac väläytti mulle tietävän virneen.

"Mitä jätkä!" Noa kysy.

"Mitäs täs" vastasin ja näin Elliotin se väläytti mulle maailman suloisimman hymyn, hymyilin takaisin.

"Ooh! Levillä on joku muija kiikarissa!" Noa huudahti

"Mitä? Kuka?" Oliver tiedusteli.

"Ei oo ketään!" Ärähdin

"Antakaa olla! Levi kertoo sit ku kertoo jos sil on joku" Isac pysäytti Noan ja Oliverin kuulustelun. Väläytti sille pienen hymyn.

"Noni! Isac tietää enemmän ku me" Oliver valitti.

"No enkä tiiä" Isac pisti vastaan. Lähdin kulkemaan kohti luokkaa jättäen muut väittelemään käytävän perälle.

Kolme tuntia menikin aika nopeesti ja oli ruokailun aika.

"Menkää te eeltä mä tuun sit peräs" Huikkasin

"Mäkin tuun ihan just" Isac sano ja jäi mun kaa.

"Se on hiljanen jätkä, eikö? Se joka istuu sun vieressä bilsan luokassa" Isac kysy.

"Joo..." Vastasin

"No se on kyl aika komee. Ootteks te yhes?"

"No joo..." Sanoin punastellen "Mutta älä jooko sano Noalle tai Oliverille mitään?" Anelin.

"Joo en, mä luulen et ne ei välttämättä hyväksy homoja" Se sano alakuloisesti "Mut se on vaan veikkaus"

"Niin" oli ainut mitä keksin vastata. Ei kyllä huvittanut kestää yhtään homofoobikoita. Mielialani laski hieman noiden ajatusten myötä ja Isac ilmeisesti huomasi sen

"Hei, älä huoli siitä vielä" Se sano lempeästi ja mä vaan nyökkäsin. Sanoin tälle että hän voisi mennä jo ja että tulisin ihan kohta perästä. Lähdin etsimään Elliotia. Näin hänet nojaamassa seinään yhdellä syrjäisellä käytävällä.

"Hei" tervehdin

"Hei" se vastasi ujosti

"Haluutko viettää aikaa mun kaa tänään koulun jälkeen?" Kysyin

"Joo toki, tuutko meille?" Se kysyi.

"Joo" vastasin. Katsoin ympärilleni ja annoin tälle pusun poskelle ja lähdin ruokalaan päin kuitenkin vielä vilkaisten punastelevaa poikaa.

Koulun jälkeen etsin Elliotia pihalta. Löysin hänet pihan perimmäisestä nurkasta. Tepastelin reippain askelin tuon luo.

"Hei" sanoin kiinnittäen Elliotin huomion itseeni.