Beginning of love (versio 2)

XIX

Levi

Keskiviikko aamuna olimme normaaliin tapaan koulussa, kun Veeti kuulutti käytävällä:

"Bileet perjantaina Noan luona Kalliotie 19 kaikki kutsuttu!"

Katsoimme toisiamme.

"Mennäänkö?" Isac kysy

"Vois kai sitä ja ihan varmasti siellä on alkoholia niin sais kans pienen irtioton arjesta" vastasin

"Onkohan se ihan hyvä idea?" El kysyi

"No totta helvetissä se on" sanoin

"No enpä tiiä" El epäili

"Voisit säkin kokeilla" sanoin

"Mä en ole alkoholiin koskemassa pitkällä tikullakaan" El sanoi napakasti

"Miks? Tai siis eihän siihen oo pakko olla syytä mut mietin vaan" kysyin

"Ennenku mun isä jätti meidät niin mä kyl muistan millainen se oli ku mä olin yksitoista sillo ku se häippäs ja se sit vaan ryyppäs ja ryyppäs koko ajan ja en mä sokee ollu vaikkei äiti mitään myöntänytkään mä näin et isä löi sitä ja mä en halua olla samanlainen ku se" El kerto

"Mä en tienny" vastasin

"Kukaan meidän perheen ulkopuolelta ei tiennyt ennen tätä hetkeä" El sanoi

"Se oli varmasti rankkaa" Adel sanoi

"Niin se oli ja siitä tuli mieleen et pitäsi käydä kattoo miten niillä menee kotona lähinnä kyl aattelin Nellaa ja Stellaa" El sanoi

"Käydäänkö tänään?" Ehdotin

"Joo" El vastas.

Koulun jälkeen suunnistimme siis Elliotille. Menimme sisään ja heti näki ettei kaikki ollut ihan kunnossa. Ääntä ei kuulunut ja oli tosi sotkuista. Siellä ei ollut ikinä näin sotkuista.

Elliotin mukaan niiden pitäisi olla kotona. Kävimme kaikki huoneet läpi ja viimeisimpänä oli Stellan huone. Avasimme oven ja näky oli aika karmaiseva. Stella ja Nella kyyhötti nurkassa toisiinsa kietoutuneina.

"Nella, mitä tapahtuu?" El kysyi

"Äitiä ei oo näkynyt sen jälkeen ku... ku se riehu täällä... ja se veti Stellaa hiuksista tosi lujaa... ja löi mua" Nella kertoi kyynelten lomasta.

"Ootteko te syöny mitään?" El kysyi ja Nella pudisti päätään.

"Ei oo uskallettu lähtee täältä" se sanoi

"Te tuutte nyt meille" El sanoi ja otti Stellan syliinsä ja Nellaa kädestä kiinni. Mä menin edellä jos Marjaana tulis vastaan. Keräilimme tyttöjen tavaroita ja menimme laittamaan ulkovaatteita päälle, mutta siinä samassa ulko-ovi avautui ja Marjaana asteli humalaisena sisään.

"Mihin vittuun sä oot viemässä mun lapsia?!" Se kivahti

"Pois sun luota" Vastasin

"Ja mitä sinäkin täällä teet? Luulin tehneeni selväksi ettet ole tervetullut kotiini" se sammalsi

"No me ollaankin just lähdössä" vastasin

"Sinä et vie minun lapsia minnekään!" Se sanoi ja läpsäisi mua poskelle.

"Kyllä vien, El vie ne nyt nopeesti pois mä tuun ihan perässä" sanoin ja kuulin kuinka ne lähti

"Sinä et vie niitä mihinkään! Elliot! Vittu ku oot säälittävä! Miksi susta tuli tollanen poika?! Mä en ikinä halunnut sua!" Se huusi. Mä painoin sen seinää vasten, jottei se pääsis tekemään mitään.