Harryn nk.
Kaikki olivat räjähtäneet nauruun, mutta en ymmärtänyt, mitä hauskaa missään oli. Katsoin nauravia ystäviäni hämilläni ja toivoin, että heidän naurukohtauksensa loppuisi pian. Lopulta odotukseni palkittiin ja kaikki lopettivat naurunsa Liamin johdolla. Naurun loputtua Niall kuitenkin tirskahteli vähän väliä.
"Mä en tosiaankaan ymmärrä, mitä hauskaa tos oli," sanoin hiljaa.
"Ei mitään..." Anna sanoi hymyillen ihanasti.
"Miks kaikki sit rupes nauraa?" kysyin ihmeissäni.
"Oli katos aika kunnon nauruille ja sä naurat nii usein, et sä et tarvinnu nauruterapiaa," Louis sanoi naurahtaen.
"Te ette kerro mulle kaikkea. Mä otan vielä selvää siitä, mitä te piilottelette," huusin ja heittäydyin kutittamaan Annaa.
Anna kiemurteli ja nauroi sairaalasängyllä, poikien vain katsellessa vieressä nauraen mukana. Katsoin Annaa ja jatkoin kutitusta. Silloin ovelta kuului koputus. Ovi avattiin ja sormeni pysähtyivät. Sisälle tuli nuori naislääkäri, jokin kansio kädessään.
"Anna Anderson?" lääkäri kysyi.
"Täällä," kuului Annan vastaus. Käänsin pääni katsomaan Annaa ja näin tämän pitävän kättään kohotettuna ja hymyilevän leveästi.
"Olemme saaneet tutkimus tuloksia ja näyttäisi siltä, että kylkiluusi luutuu hyvin itsekseen. Pääset huomenna pois sairaalasta, koska joudumme pitämään sinut vielä tämän yön tarkkailussa. Muistuttaisin vielä, että vierailuaika on päättynyt ja teidän on poistuttava," lääkäri sanoi ja lähti huoneesta.
"No me kai tullaan hakemaan sut huomenna?" kysyin hymyillen Annalta.
"Niin, siitä mun oitiki puhuu teijän kanssa. Mä lähen mummille jokskuks aikaa, mut te ootte kaikki tervetulleita sinne. Ja mummi lähetti myös terkkuja," Anna sanoi hymyillen heikosti.
"Mä tuun ainaki!" sanoin Annalle ja näin kuinka hymy nousi tämän kasvoille pidättelyistä huolimatta.
"Me annetaan teijän mennä kahestaa.... Me ei haluta häiritä mitään yksityis partyja," Louis sanoi nauraen ja päätin hyökätä tuon urpon kimppuun.
"Rauha kamulit!" Anna huusi ja nousin lattialta pudistellen pölyä vaatteistani.
"Se, mitä Louis yritti tässä sanoi, oli että me halutaan antaa teille omaa rauhaa ja me kaikki tiedetään, että Annan mummilla on tilaa ettii sitä omaa rauhaa," Zayn sanoi vihjailevasti ja loin tähän murhaavan katseen.
"Mitä toi oli tarkottavinaan?" Anna kysyi ja nosti kulmakarvaansa kysyvästi.
"Sä oot sulonen, ku teet noin," sanoin hymyillen ja annoin Annalle pusun.
"No se oma rauha on sellane juttu...." Niall kerkesi selittää, kun Anna nosti kätensä ja sanoi, ettei halunnut kuulla. Se sai aikaan naurun remakan, joak loppui siihen, kun eräs hoitaja tuli kertomaan, että nyt meidän pitäisi todellakin lähteä.
Soru, ku en oo kirjottanu, muttä mulla on tällä kertaa oikeesti pätevä syy...
Mä oon nimittäin ollu kiinni mun äikän fantasia novellissa koko viikonlopun 24/7...
Mä sain sen kyl valmiiks, mutta.....
Siihen tuli 47 sivuu ja mun äikänope vaa nauro mulle, ku mä palautin sen sille.
Sitten mennään vähän tärkeämpiin asioihin, kuten esimerkiksi siihen,miten täydellisiä, ihania kultamussukoita te ootte!!!!!
YLI 1500 LUKUKERTAA SAATANA!!!!!
Tähän ei voi sanoo muuta, ku "UI JUMA!!!"
Julia kiittää ja kumartaa!
