Another Sun (Blind Channel fanfic)

1. Treenit

Niko

"Niko hei, maa kutsuu. Mitä mieltä oot tästä?" Aleksin ääni herättää minut ajatuksistani, ja kuuntelen mitä tällä on sanottavaa.

Olemme treeniksellä, ja luultavasti minun pitäisi olla hereillä, mutta jostain syystä en pysty keskittymään mihinkään. Viime yö meni myöhäiseksi, kun iltatreeneistä kotiin päästyäni valvoin vielä kolme tuntia kirjoittaen uutta biisiä. En tosin Blind Channelin biisiä, vaan uutta kappaletta soolourani tuotantoon.

Olen päättänyt alkaa tuottaa musiikkia Blind Channelin lisäksi myös oman nimeni alla. Tämä ajatus tuli päähäni ensimmäistä kertaa noin neljä kuukautta sitten, kun aloin huvikseen kirjoittaa vähän rapimpaa biisiä, ihan vain kokeilumielessä, mutta siitä tulikin yllättävän hyvä. Niinpä aloin miettimään sen julkaisemista tietäen, ettei se sopisi bändimme tuotantoon. Seuraavien parin viikon aikana soitin muutamia puheluita ja selvittelin asiaa. Nyt, useamman kuukauden ajatusta kypsyteltyäni olen päättänyt uskaltaa tehdä sen. Ainoa asia joka minua huolettaa, on jätkien suhtautuminen. Aion painottaa, että Blind Channel on silti minulle se ykkösprioriteetti ja tulee aina olemaan, sillä niin se on, ja toivon että he uskovat sen. Turhahan sitä on etukäteen jännittää, mutta kun en yhtään osaa arvata, mitä mieltä he ovat.

"Hei jätkät, mitäs jos lähettäis illalla bisselle?" kysyn hetken mielijohteesta.

"Sopiihan se", Joonas vastaa eikä muiltakaan tarvitse kahdesti kysyä.

Olemme tekemässä uutta musiikkia, ja jatkamme sitä vielä parin tunnin verran kunnes homma eskaloituu ja löydämme itsemme lukemasta koneelta Jiko-fanfictionia.

"Aina välillä näitä pomppaa eteen, mutta en mä yleensä avaa niitä", Joonas, joka tämän meille näyttikin, sanoo. "Nyt toi nimiki oli kuitenki sen verran next level jo, että oli pakko oikein kauhistuttaa itte itteänsä vilkasemalla vähän."

"Aika rajua kamaa", puuskahdan huvittuneena mutta vähän häpeissäni.

Joel, Tommi ja Aleksi nauravat niin että ovat varmasti halkeamaisillaan. Olli taas on paennut vessaan. En ihmettelisi vaikka hän paraikaa oksentaisi sisuksiaan ulos.

"Onhan se kiva että tästä apinalaumasta joku saa inspiraatiota taiteeseen, mutta johonkin pitää vetää raja", Joel sanoo edelleen huvittuneena saatuaan koottua itsensä edes hieman.

"No just näin", Joonaskin myöntelee.

"Mutta hei, kyllähän te kieltämättä vaan innostatte niitä lisää pussailemalla ja halailemalla jatkuvasti", juuri vessasta tullut ja ilmeisesti koko keskustelun kuullut Olli nauraa.

"Totta tuokin puoli", minä myönnän virnistäen.

Totuus on, että Joonas on minulle vain kaveri, mutta olemmehan me tosi läheisiä. En silti voisi kuvitellakaan seurustelevani Joonaksen kanssa. Olemme puhuneet asiasta monesti, ja hän on samaa mieltä. Silti muut pojat tuntuvat tykkäävän kiusoitella meitä asiasta. Minua se ei kyllä häiritse, huvittaa vain.

"Mitä kello on? Mä haluun jo bisselle", Joel marisee.

Tyrskähdän. "Vartin yli viis. Mut kai me voidaan jo lopettaa tältä päivältä, vai mitä mieltä ootte?"

"Joo, hei, tiiättekö mitä?" Tommi sanoo yhtäkkiä ja käännymme kaikki katsomaan häntä. "Haluisitteko te nähä sen mun uuden kämpän?"

"TODELLAKIN!" Joel huudahtaa.

Tommi muutti pari päivää sitten vanhasta kämpästään lähemmäs Helsingin keskustaa, sillä nyt hän asuu lähempänä meitä muita sekä treenikämppäämme. Uusi asunto on vasta rempattu, eikä se ollut pahan hintainenkaan, joten muutto oli kaiken kannalta järkevä ratkaisu.

Nappaan puhelimeni ja muut kamani sohvalta ja vedän takin päälleni, ja sitten lähdemme ulos. Menemme kaikki muut Tommin autolla, mutta Aleksi menee omallaan, kun emme kerran kaikki mahdu samaan.

Tommin asunnolle ei ole pitkä matka, ehkä noin kilometrin verran. Talo näyttää ulkoa päin kohtuullisen uudelta, ja sisälle astuessa kenties vielä uudemmalta. Kaikki seinät on maalattu valkoisiksi, oven edessä on siisti musta kynnysmatto ja hissi on aivan uudenkarhea.

"Lalli hei, tässähän tulee melkein kateelliseksi", Joonas sanoo vaikuttuneena ja me muut nyökyttelemme.

"Tää on ihan hieno kyllä. Rakennettu 2016", Tommi vastaa ja painaa hissin nappia, jossa on numero kolme.

Ei mene kauaakaan, niin hissi pysähtyy kerrokseen kolme ja näemme vaalean puuoven varustettuna Tommin sukunimellä. Tämä avaa oven ja me ryntäämme sisään innostuneina kuin mitkäkin päiväkoti-ikäiset.

A/N: Tosiaan, tää oli nyt vielä aika tylsä luku, mutta yritän saada seuraavista mielenkiintosempia. Mulla on ollu aika iso kynnys lähtee kirjottamaan fanficciä oikeista ihmisistä, mut aattelin nyt kuitenki alottaa tän, ihan siltä pohjalta, et jos jätkät ite lukis tätä, niin tää sais niille hyvän mielen eikä myötähäpeän tunnetta. Toivottavasti joku löytää tän pariin ja tykkää! Kommentteihin otan mielelläni vastaan palautetta ja voteja saa jättää, ne motivoi mua jatkamaan tätä touhua. Mutta mutta, olkaa kuulolla, toka osa tulee heti ku vaan ehin kirjottaa! ;)