One Shot- Blind Channel Loves

Sateen jälkeinen onni

Ollin POV:

Ulkolämpötila on jo tippunut alle kymmenen ja iltaisin palaamme sateen kastelemana töistä toisemme luokse.

Teemme yhdessä ruokaa kuunnellen radiota, joskus jopa kuulemme Balboan johon tanssimme täysiä. Välillä hän sotkee omat vaatteet ruokaan, ihan samalla tavalla kuin meidän ensimmäisillä treffeillämme. Välillä taas syötämme toisillemme ruokaa seksikkäästi, niin kuin tulisten öiden jälkeen juomme viiniä.

Ja siinä hän oli. Kauniina kuin mikä. Monena iltana olemme istuneet tässä sohvalla. Vuorotellen katsoen toisiamme ja rauhoittavaa syys sadetta ulkona. En ole ikinä ollut näin onnellinen.

Kosketamme toisiamme niin herkästi, kuin höyhenet koskettavat toisiaan. Vedämme toisiamme puoleen kuin kuu ja maa. Olemme lähekkäin, mutta emme liian.

Suutelemme kuin näkisimme toisemme seuraavan kerran toisessa elämässä, mutta kuitenkin ilman huolta. Ilman huolta, että toinen lähtisi pois.

Välillä luen hänelle runoja. Runoja rakkaudesta ja kesästä. Eläimistä ja luonnosta. Mutta välillä hän lukee minulle runoja. Samoja rakkaudesta ja kesästä, mutta myös kärsimyksestä ja talvesta. Talvesta, talvesta hän tykkää. Kylmyydestä ja pimeydestä. Hän sanoo silloin olevan toiveikas keväästä ja valosta.

Katsomme toisiamme ja vien käteni hänen poskellensa. Siirrän lumoavat hiuksensa pois silmiltä ja silitän hänen päätään. Hän katsoo minua posket punaisina ja huulet valmiina. Vedän happea. Hän on täydellinen, suutelen häntä ja tuntuu kuin sulaisimme yhteen. Hän minun kainalossani suojassa.

Tunnen hänen kätensä minun rinnallani ja tukassa. Herkkä ja rauhallinen suutelu muuttuu intohimoiseksi ja kuumaksi. Välillä hänen kielensä käy minun suussani ja välillä minun kieli maistaa häntä. Vaatteet vähenevät ja koko muu maailma sulkeutuu pois.Tämä on minun ja hänen hetki. Kukaan ei tule keskeyttämään...

Nousen istumaan ja otan hänet syliin. Kannan hänet makuhuoneeseemme radion soidessa keittiössä hiljaa. Valaistus on himmeä ja sänky pehmeä. Kaadan hänet sängylle ja jatkan suutelua.

Kuiskaan korvaan “Mä oon miettiny suo koko päivän... Ja vihdoin sä oot tässä... täydellisenä...”. Siirryn korvasta kaulaan ja hänen rintoihinsa. Jätän parit punaiset merkit niin, että kukaan muu ei niitä näe. Siirryn alemmas ja vedän hänen pikkuhousunsa pois. Kummatkin hymyilemme toisillemme ja minä kosketan varovaisesti hänen herkintä kohtaansa.

Maistan miltä hän maistuu ja kuulen hänen hengittävän raskaasti. Työnnän sormeni hänen sisälleen ja alan liikuttamaan niitä varmasti. Kuulen miten hän yrittää sanoa minulle jotain, mutta epäonnistuu. Nautinto valtaa hänet. Koko hänen alakroppa tärisee ja kädet tarraavat lakanasta kiinni.

Nousen hänen päällensä ja kysyn, onko kaikki hyvin. Hän vastaa myöntävästi ja sanoo “Mä haluun suo niin paljon, et sä et ees ymmärrä...” “Voi rakas, kyllä mä ymmärrän. Mäki haluun suo, ehkä jopa enemmän.” Sanon hymyillen ja työnnyn hänen sisälleen.

Hengitämme sisään samaan aikaan ja hetken tuntuu siltä kuin keuhkommekin olisi samat. Työnnyn hänen sisällensä tasaiseen tahtiin. Tunnen hänen kehonsa liikkuvan minua vasten juuri oikeaan tahtiin. Katsomme toisiamme ja suutelemme vuorotellen toisiamme.

“Olli mä tuun kohta”, hän kuiskaa hengityksen alta. En pystynyt nautinnossani vastaamaan mitään, mutta tiesin itsekin olevani lähellä. Jatkoin hetken ja tulimme samaan aikaan. Hetken leijuimme sängyn yläpuolella ja olimme toisissamme kiinni. Vierähdin selälleni hänen viereen.

Hengitimme raskaasti katsoen kattoon. Vedin hänet minun kainalooni ja vaihdoimme viimeiset suudelmat.