Annan nk.
Katsoin pokien loittonevia selkiä ja lopulta näin vain Harryn vilkuttamassa ovella. Sitten Harrykin oli poissa. Jäin yksin sairaala vuoteelle. Omasta mielestäni tämä päivä oli mennyt todella hyvin. Olin luullut, että pojat vihaisivat minua ikuisesti, mutta nyt kaikki olikin melkein niin kuin ennen. Paitsi kaikki oli muuttunut. En ollut enään sama Anna, kun silloin uuden koulun porteilla ollessani olin. En edes näyttänyt samalta kuin ennen.
Minua väsytti, mutta pelkäsin nukahtaa jos en enää koskaan heräisikään. Tämä päivä oli nostanut kuoleman pelkoni ylös, melkein saalle tasolle kuin silloin, kun asuin Australiassa. Muistin kuinka olin aina pienenä mennyt äidin ja isän viereen ikään, kuin piiloon kuolemaa. Nyt en enään voinut paeta äidin ja isän luokse. Olin yksin. Tunsin kuinka silmäluomeni alkoivat painaa enemmän ja enemmän ja lopulta nukahdin.
Seuraavana päivänä
Heräsin aamulla auringon paisteeseen ja en voinut olla ihmettelemättä, miten aurinko paistoi, vaikka eilen oli ollut pilvistä ja hämärää. Tällekin päivälle oli luvattu pilvistä ja kylmää säätä, mutta sää halusi selvästikin juhlia minun sairaalasta pääsyä. Katsahdin kelloon, joka näytti niin paljon, että tiesin poikien tulevan pian hakemaan minua.
Harry oli luvannyt tulla iltapäivällä yhden aikaan ja kello oli jo puoli yksi. Miksiköhän kukaan ei ollut tullut herättämään minua aiemmin? Minun olisi pitänyt olla jo pukeissa ja valmiina lähtöön, mutta kukaan ei ollut herättänyt minua. Mikä tämän sairaalan henkilökuntaa vaivasi?
Tahdoin vain ylös sairaalasta mahdollisimman nopeasti. Vihasin kamalaa desinfiointiaineen lemua ja valkoista tylsää sisustusta. Vihasin koko sairaalan olemusta, mutta sinnehän minut oli laitettu.
Muistan vieläkin sen kerran, kun kävin tunnistamassa isän ja äidin sairaalan ruumishuoneella. Heillä oli ollut henkilöllisyystodistukset mukana, mutta jostain syystä poliisi oli halunnut varmistaa heidän henkilöllisyyden. Minulle oli näytetty äidin ja isän kasvot ja kydytty olivatko he vanhempani. Ja toki he olivat minun vanhempani, siinä kuolleena edessäni.
Silloin ruumishuoneella olin pannit merkille pienen yksityis kohdan vanhemmissani, he molemmat näyttivät aivan tavallisiltä. Kummallakaan ei ollut ollut minkäänlaisia naarmuja tai haavoja kasvoissa, eikä missään näkynyt muitakaan merkkejä onnettomuudesta.
Mitä Annan vanhemmille on käyny? Kertokaa teidän versioista, mitä keksitte. Mun mielest ois kiinnostavaa tietää.
Mä alan koht sit tehä sellasii aikaharppauksii taaksepäin sillee et ne kertoo Annan menneisyydestä. Eli siis saatte tietää tyylii joitain juttui siit ajast, ku Anna oli neljä tai jmv...
Sit kans niist ajoist siit sen vuodest siin koulus, mitä en kertonu new lifes ja semmosta.
Käykää lukee mun kullan
(MariaViktoriaHolmstr) ficcei se kirjottaa ihanasti.
Ja toivottavasti tykkäsitte!
Votet, kommentit ja seuraukset on kivoi! ;)
Julia kiittää ja kumartaa! :)
