》Joonaksen nk.《
Avasin koti oven, astuin eteiseen, suljin oven ja potkin kengät pois jalastani. "Joonas sä tulitki jo kotiin. Oliks kivaa koulus?" Isä kysyi. Hymyilin vain tekohymyäni hänelle. "Joo." Vastasin sarkastisesti ja lähdin kävelemään huonettani päin. "Mikä toi jälki sun kaulas on?" Isä kysyi. "No vaikka fritsu." Vastasin. "Ei fritsu oo noin pieni ja haalee. Toi näyttää enimmäksee palovammalta." Hän sanoi. En sanonut mitään, en keksinyt mitään sanottavaa. "Joonas jatkuuks se kiusaamine vieläki?" "No ei jatku. Leikin kemian tunnil vaa vähä tulitikuila ja osuin sit mun kaulaa vahingos." Vastasin.
Isäni huokaisi. "Joonas-." "Isä oon kunnossa. Ei ne ees huomaa mua enää koulus, joten se kiusaaminen on loppunu." Sanoin ja yritin kuulostaa vakuuttavalta, mutta tuskin minä siinä onnuistun, koska äänen säröili joissain kohdissa lausettani. Halusin vain päästä huoneeseeni kuuntelemaan musiikkia ja itkemään. "Tuu tänne. Haluun vaan tarkistaa yhen jutun." Isäni sanoi. Kävelin hänen luokse ja nostin hihani ylös. "Hyvä." Hän sanoi. Laskin hihani alas. "En tee sitä enää, usko. Voit luottaa muhun." Sanoin. Isäni vei kätensä kaulalleni olevalle haavalle ja veti sormensa sitä pitkin. "Ai voinko? Viimeks ku luotin suhun, tapoit melkee ittes." "Mut olin sillon pohjalla ja no itsemurha näytti sillo ainoolta mahdolliselta pakotielt." "Joonas sä oot mulle tosi tärkee ja rakas. En haluu et teet niinku äitis." "E-Enkä tee, lupaan." Sanoin.
Isäni halasi minua. Halasin takaisin. "Hyvä sitten." Hän sanoi ja erkaantui halista. Lähdin huoneeseeni ja laitoin oven kiinni. Yhdistin puhelimeni kaijuttimeen, laitoin äänet täysille ja laitoin jotain musiikkia. Menin sängylleni makaamaan ja tunsin kyyneleiden valuvan poskiani pitkin. Painoin kasvoni tyynyyni. Muistelin vain sitä päivää, milloin äitini lähti täältä oman kätensä kautta ja vielä minun edessä. Olin vasta 4-vuotias, miksi hän teki niin? Kysymys on pyörinyt päässäni monta vuotta ja olen vain päässyt siihen tulokseen että se oli minun vikani. Minun takia hän teki sen.
》Ollin nk.《
Istuin sänkynireunalla ja soitin bassoa, koska oli tylsää. Mietin koko ajan Aleksia, vaikka hän minut hakkasikin, niin silti en voinut olla ajattelematta hänen merensinisiä silmiä, mustia hiuksia ja pehmeän näköisiä huulia, jolloin soittamisesta ei paljon mitään tullut. "Vittu. Olli keskity." Sanoin hiljaa itselleni. Yritin jatkaa soittamista, mutta siitä ei tullut mitään, joten lopetin. Laitoin basson vierelleni sängylle ja menin sitten selälleni makaamaan. Huokaisin syvään.
》《》《》《》《》《》《》《》《》
Sanoja: 364
ESTÁS LEYENDO
Why me? 》Niko x Joonas《VALMIS
Fanfic"Miks sä teet näin mul?!" "Teen mitä?" "Koulus kiusaat mua, mut jos ollaan kahestaan ni suutelet mua! Mitä helvettiä sä haluut mult?!" "Rakastan sua, okei?" poika sanoi. Hiljenin. Ei hän voinut rakastaa minua, ei mitenkään. ⚠️SISÄLTÄÄ⚠️ -boyxboy ...
