Why me? 》Niko x Joonas《VALMIS

Suudelma

》Nikon nk.《
Menin sisälle ja yritin etsiä Joonasta, en kuitenkaan löytänyt häntä. Kävelin Ollin ja Aleksin luokse. "Ootteks te nähny Joonast?" Kysyin. "Kui?" Olli kysyi. "Se lähti yhtäkkii ja haluun tietää et onks sil kaikki hyvi." Kerroin. "Teiks sä sil jotai?" Olli kysyi. "En. Kysyin vaa miks se yritti tappaa ittensä." "Vitun idiootti! Se on ihan helvetin arka aihe Joonaksel!" Olli huusi, josta minä ja Aleksi yllätyimme. Olli nousi pois Alekisn sylistä ja lähti etsimään ystäväänsä. "Wow...juotiks sä sen kännii?" Kysyin Aleksilta. "Minkäkaisena sä mua oikee pidät? En todellakaa juottanu." Aleksi sanoi loukkaantuneena. "No selvinpäi se ei ainakaa ollu." Sanoin. "No ei ollu ei, mut kai ny Olli osaa iteki vittu juoda." Aleksi sanoi. "Miten vaa." Sanoin.

》Joonaksen nk.《
Havahduin pois ajatuksistani, kun huoneen ovi avautui. Nostin pääni pois polvistani ja näin Ollin  hiuksn kännissä. Humalainen poika käveli luokseni ja istui viereeni. "Kaikki hyvi?" Hän kysyi ja nyökkäsin. "Aloitko miettii sitä tapahtumaa?" Olli kysyi ja nyökkäsin. "Muista ettei se ollu sun syys, sun äitis ei saanu apua tarpeeks aikasi." "Kyl se oli. Jos en ois syntyny, ni mun äiti varmaanki olis viel täällä." "Joonas ei se ollu sun syy." "No kyllä vittu oli!" Huusin ja aloin raapimaan kaulallani olevaa haavaa. "Joonas lopeta!" Olli huusi ja veti käten pois kaulaltani. "Olli päästä irti! M-Mä ansaitsen kuolla! Mun isäki olis ihan vitun ilonen, jos mua ei olis!" Huusin ja yritin riuhtoa itseäni vapaaksi Ollin otteesta, siinä kuitenkaan onnistumatta.

"Älä Joonas puhu paskaa! Sun isäs rakastaa sua, eikä haluu menettää suaki itsemurhaan!" "Pää kiinni! Ä-Älä puhu siitä!" Huusin kyyneleet silmissä. Äitini itsemurhasta puhuminen on minulle todella arka aihe, einkä tykkää siitä kun se otetaan esille, ihan sama oliko se sitten Olli vai isäni joka siitä puhui. Laitoin jalkani Ollin olkapäälle ja työnsin pois päin itsestäni, jolloin hänen ote kädestäni irtosi. Nousin ylös lattialta ja lähdin huoneesta. Samalla kun olin kävelemässä kohti portaita, törmäsin johonkuhun. "Sori." Sanoin hiljaa ja olin jatkamassa matkaani, mutta henkilö otti kädestäni kiinni ja raahasi minut yhteen huoneeseen. Hän sulki oven ja tönäisi minut sitä päin. "Päästä mut menee." Sanoin. "Päästä sut menee? En, enneku sä kerrot mikä sul tuli." Kuulin Nikon sanovan. "Se ei kuulu sulle." Sanoin. "Hyvä on, älä kerro sit. Onks sul kaikki hyvi?" Hän kysyi. "Miten ni?" Kysyin ihmeissäni. Niko laittoi kätensä poskelleni ja pyyhki peukalollansa kyyneleeni pois.

"Sä itket." Niko sanoi. "Meni roska silmää." Sanoin. "Nii nii. Porko sä voit kyl avautuu mul, en mä kerro sun asioit etten päi." "Enkö mä jo sanonu sul etten voi luottaa suhu." "Sanoit." "Nii, joten päätteleppä, et aionko mä kertoo sul yhtää mitää." "Et aio." "Nii just, joten päästä mut." "Selvä, yks juttu viel." "Mikä?" Kysyin. Niko suuteli minua huulille. Työnsin hänet kauemmas itsestäni. "M-Mitä hel-lvettiä!? Aioks-s sä ra-aiskata mut t-täällä, ku e-ei koul-lus onnistunu!" Huusin. "Joonas en mä sulle mitään tee." Niko sanoi. Pudistin päätäni ja painoin ovenkahvaa alas päin. "Jonsku hei." Hän sanoi. "J-Jätä mut rau-uhaan!" Huusin ja lähdin sitten huoneesta. Juoksin portaat alas ja sitte  ulos talosta. Näin jonkun miehen ulkona ja oletin että hän on ainakin yli kahdeksantoista. Kävelin hänen luokse. "Hei." Sanoin. "No mitä penska haluu?" Hän kysyi. "Voitko heittää mut himaan?" Kysyin. "Juu, onks sul maksaa bensaa?" "Ei mul rahaa oo, mut voin maksaa sul jollai toisel taval, kunhan sä vaa nyt viet mut pois täältä." Sanoin. Mies virnisti. "Mennää sitte." Hän sanoi ja lähti kävelemään autoans akohti. Menin hänen perässä.
》《》《》《》《》《》《》《
Sanoja: 571