Dream of life with Victoria

Yllätys

Katson kirjekuoreen uudestaan ja tiputan sen lattialle. Laitan kädet suun eteen ja jatkan itkemistä. Katson lattialla olevaa kirjekuorta ja äitiä uudestaan. Halaan äitiä ja sanon "Mistä sä löysit nää?". Kuoressa oli kaksi lippua Måneskinin keikalle, tulevana lauantaina.  Liput olivat tulleet myyntiin alku kesästä ja ne myytiin loppuun saman tien. Äiti silittää olkapäätäni ja sanoo "Puhuit siitä keikasta niin paljon, Ostin liput heti kun ne tulivat myyntiin!".

"Olen ehkä maailman onnellisin tällä hetkellä. Pääsen suosikki bändini keikalle tällä viikolla!" Mietin itsekseni. Katson puhelimen kalenteria ja huomaan että keikkaan on 2 yötä. Äiti istuu sängylläni edelleen ja välillämme on pieni hiljaisuus kunnes äiti sanoo "Katsoin, että keskustassa on sellainen PopUp liike missä on Måneskin vaatteita. Haluutko mennä sinne huomenna?" Katson äitiä suu auki ja nousen seisomaan "Tottakai mä haluun, sä oot ihan paras!!". Halaan äitiä uudestaan kyyneleet silmissä.

Hetken päästä menen peilin luo ja katson itseäni. Silmien rajaukset ovat ihan levinneet. Pyyhin meikeistä vähän siistimmät vanupuikon avulla.

Makaan lattialla ja mietin, onko tämäkin vain unta. Nipistän itseäni, mutta en herää. Nään pöydän reunalla olevan kirjekuoren edelleen, ei tämä voi olla siis unta. Aika tuntuu menevän niin hitaasti nyt. Keikka oli saanut minut unohtamaan koko arvonnan. Enkä enään miettinyt sitä tai sen voittamista.

Ilta alkaa pikkuhiljaa hämärtymään ja piirtelen pöytäni ääressä kuvaa bändistä. Annan sen heille jos näämme. Tiedän, että se on mahdotonta, mutta jos ajattelen mahdollisuutta se saa oloni vielä paremmaksi.

Iltatoimien jälkeen makaan sängyssäni ja selaan someja. Huomaan että muutkin ovat tulossa lauantain keikalle. En voi uskoa vieläkään, että minä pääsen sinne ihan oikeasti. Laitan vielä herätyksen aamulle tälläkertaa klo 9.00.