Dream of life with Victoria

Odotus

Herään kellon ääneen virkeämpänä kuin koskaan. Nousen samantien pesemään kasvoni ja hampaat. Valitsen vaatteiksi vaaleansiniset löysemmät farkut ja saman t-paidan kuin eilen. Meikkaan ja olen valmis lähtemään keskustaan päin.

Autossa äiti vielä katsoo monelta liike aukeaa, siihen on vielä noin tunti. Meiltä ajaa keskustaan reilu 20min. "Pitäisikö mennä kahvilaan aamupalalle?" Kysyn ja katson äitiä päin. Äiti nyökkää ja käynnistää auton. Kuuntelemme radiota ja sieltä soi Zitti e buoni. Äiti pitää siitä myös, joten käänsimme ääniä kovemmalle.

Saavuimme vihdoin keskustaan, ja jatkamme kahvilaa päin. Ajamme liikkeen ohi, jonka seinässä on isolla kuva Måneskinista. En voi uskoa silmiäni, onko tämä oikeasti totta, ajattelen.

Kahvilassa äiti ottaa ison kahvin ja korvapuustin, yleensä syömme aamupalaksi leipää tai jotain sellaista. Minä otin mehua ja suklaamuffinin.

Saimme syötyä ja katson kelloa, liike aukeaa 10 minuutin päästä. Äiti ehdotti, että kävelemme kahvilalta sinne, koska matka ei ole pitkä. Lähdemme kävelemään liikettä päin. Emme ole ainoita ketä sinne on menossa.

Liike on aika pieni mutta täynnä Måneskin tavaraa. Äiti oli juuri ostanut mulle liput keikalle, joten otin myös omaa rahaa mukaan. Nään vaalean hupparin, saman mitä nettikaupassa myydään. Otan sen ja näytän äidille. "Mä voin ostaa sen sulle, mutta jos haluat muuta niin ne maksat itse" äiti vastaa hymyillen. Päätän ottaa viellä mustavalkoisen IWBYS -julisteen.

Matka kotiin tuntuu pidemmältä kuin yleensä. Haluan vain laittaa julisteen seinälle ja valita muut vaatteet huomista keikkaa varten.

Puhelimeeni tulee sähköposti nimellä "Kiitos". Avaan sen ja alan lukemaan.

"Kiitos kaikille osallistujille! Pahoittelemme, ettei onni osunut kohdallesi tälläkertaa. Arvostamme kuitenkin kaikkia osallistujia ja toivomme että loppu kesästä tulee mahtava tavalla tai toisella!
Yt. Nimetön"

"Mä en voittanut sitä bändi juttua" sanon ja katson äitiä. Äiti keskittyy ajamiseen, mutta vastaa "sepä harmi". Olen hetken hiljaa ja sanon "Ei se haittaa, mä pääsen huomenna sinne keikalle ja siitä tulee elämäni paras päivä".

Kotona laitan heti julisteen seinälle ja jään ihailemaan sitä hetkeksi. Nostan hupparin tuolin reunalle odottamaan huomista. Käyn vielä kysymässä äidiltä voitaisiinko me mennä keikkapaikalle jo aamupäivällä, että päästäisiin eturiviin. "No mikä ettei onhan tää sellanen once in a lifetime juttu" äiti vastaa ja halaa minua.

Katson netflixiä, jotta aika menisi nopeammin. Päätän kuitenkin lähteä lähikauppaan ostamaan eväitä huomiselle, joudun kuitenkin odottamaan useamman tunnin.

Kaupasta ostan energiajuoman, karkkipussin ja paistopisteeltä kroisantin.