Miten oot niin ihana?

Se tapahtu taas

Y/n
Mitä ne on jättäny kertomatta? Olin jo antamassa kunnolla anteeks ja pyytämässä Joonasta takaisin. Mutta ei. Ei enää ihanaa hattarapäätä joka silittäis mut uneen tai olis aina valmis uhraamaan itsensä mun takia. Enhän mä pysty enää luottaa siihen. Enkä Aleksiinkaan. Mun entiseen parhaaseen kaveriin. Kaipaan niitä aikoja, kun juoruiltiin kaikista ja kerrotiin aivan kaikki toisillemme. Mutta ei sitäkään enää. Siinä mä nyt itkin. Studion sohvalla. Pian mä nukahin.

Joonas
Eilen meni tosi kovaa. Päähän sattuu jumalattomasti. Ja... se tapahtu taas. Aleksi on mun vieressä. Olin jo unohtanu mun tunteet ja alkamassa keskittymään y/n:ään. Vittu. Aleksi nukkui vielä joten päätin livahtaa pois. Hyvä ettei laatta lentäny rappukäytävään. Pyysin luottokuski-Tommia jälleen hakemaan. Sen ei oo varmaan vaikee arvata mitä on käyny. Se nimittäin on ainoo kelle oon kertonu viime kerrasta. Ja tottakai siitä suudelmasta. Tommiin voi aina luottaa. Musta tuntuu, että kaikki kertoo sille aina ekana kaiken eikä se ikinä juoruile niitä kellekkään. Mutta niin se ei nyt oo se juttu tässä. Vaan se, että päädyin taas sänkyyn Aleksin kanssa enkä tiedä onko mulla tunteita. Vihdoin Tommi ajoi Aleksin pihaan. Ulkona oli todella kylmä joten lämpimään autoon oli ihana päästä.
"Taasko?" Tommi kysyi. "Jep" vastasin ihan kuin olisin ylpeä. En todellakaan ole. Tai en tiedä. En kyllä ole miettinyt Aleksia sen sovinnon jälkeen. "No mitäs nyt?" Tommi kysyi. "En osaa sanoa. Aleksi ei ees tiiä, että olin sen luona. Tai luultavasti ei. Ainakin toivon niin." vastasin.

Joel
Tiesin että studiolla olisi sotkuista joten päätin mennä siivoamaan. Yllätyksekseni sohvalla nukkui y/n.
"Huomenta. Mites sä siinä nukuit?" kysyin. "Aa oho näköjään nukahin tähän" y/n sanoi unisena. "Taidan lähtee kotiin syömään" tuo jatkoi. "Jää mun seuraks. Voin käydä kaupassa ostaa jotaki." anelin.

Y/n
"No okei. Onks teillä tänään treenit?" kysyin. "Joo on, miten nii?" Joel sanoi. "No eiku en oo sitte kauaa" sanoin. "Miks et? Etkö sä tykkää olla meijän treeneissä?" Joel kysyi. "Eiku mua ei vaan huvita kattella tiettyjen ihmisten naamoja" vastasin.
"Puhutko sä nyt Aleksista ja Joonaksesta?" Joel kysyi. "Juuri niistä" vastasin. "Mä luulin, että kaikki oli hyvin" Joel sanoi ihmeissään. "No niin olikin ennen ku sain tietää niiden valehtelusta" sanoin Joelille ja tunsin kyynelkanavien aukeavan. "Mitä ne teki?" Joel kysyi huolissaan. "Nokun mä en edes tiedä!" sanoin ja nyt kyyneleet alkoivat valumaan poskiani pitkin. Joel otti minut tiukkaan halaukseen. "Öö.." kuulen pian Nikon sanovan. "Wazzup mikä meno?" kohta Joonas sanoo ovelta. Ja pian kaikki pojat ovatkin tuijottamassa meitä. Käännän katseeni Joonakseen jonka ilme vakavoituu. "Mitä on käyny?" Joonas kysyy vakavana. Näytän vain keskaria ja lähden pois studiolta.

Ääk! Ootte ihania teitä on jo 1k lukemassa tätä<3 Oon tosi pahoillani että uutta osaa ei oo tullu ku moti on ollu jossakin, mutta ehkä se tästä. Olin jo lopettamassa tätä kirjaa, mutta en taidakkaan vielä lopettaa :D