Yks yhteen // BLIND CHANNEL

16. Tunnoton

perjantai 24.4.2020

"Laittakaa tosiaan mietintämyssyynne nämä todennäköisesti poikkeusoloissa vietettävät kevätjuhlat ja suunnitelkaa vähän, millaista ohjelmaa teidän luokkanne voisi sinne järjestää. Mutta oikein rentouttavaa viikonloppua kaikille ja kiitos, kun jaksatte, vaikka nämä ajat nyt ovat mitä ovat", rehtorin ääni kuului tietokoneeni syövereistä. "Hyvää viikonloppua!" toivotin takaisin ja suljin läppärini kannen. Huokaisten nojasin kyynärpäilläni pöydän reunaan ja hautasin kasvot käsiini.

Maailmanlaajuinen pandemia oli jysähtänyt niskaan pian Nikon kotiinpaluun jälkeen. Suomi oli julistanut maahan poikkeustilan, mikä tarkoitti käytännössä sitä, että kaikkien oli pysyttävä kodeissaan ja välteltävä turhia ihmiskontakteja. Näin ollen myös koulut oli suljettu, ja opetin tällä hetkellä luokkaani makuuhuoneesta käsin.

Tilanne oli vaikea kaikkien kannalta. Nikon kohdalla pandemia oli kuitenkin vienyt häneltä kaiken. Kulttuuri- ja tapahtuma-ala oli pahemmassa kriisissä kuin koskaan aiemmin eikä töitä ollut kellään. Blind Channelin kauan ja huolella valmisteltu uusi albumi oli nähnyt päivänvalonsa maaliskuun alussa, ja vain viikko julkaisupäivän jälkeen Suomi oli sulkeutunut.

Kurkkuani kuristi, kun vain mietin sitä päivää. Olimme kokoontuneet jätkien kanssa meille seuraamaan pääministerin pitämää tiedotustilaisuutta. Kun pääministeri alkoi ladella rajoituksia toisensa perään, järkytys olohuoneessamme oli käsin kosketeltava; kukaan ei ollut odottanut mitään näin radikaalia. Jokaisen meistä silmät olivat täyttyneet kyyneleistä ja olimme tarttuneet toisiimme kuin viimeisiin pelastusrenkaisiin. Muistin tarranneeni Nikon paitaan tiukemmin kuin koskaan tuntien samalla Joelin pienet nyyhkäisyt omaa selkääni vasten. Itkimme kaikki. Pelko tulevasta oli meillä kaikilla läsnä.

Se itku oli kuitenkin viimeinen, jonka olin Nikolta nähnyt. Hän oli sulkeutunut kuoreensa eikä suostunut puhumaan asiasta enää kenenkään kanssa. Hän ei halunnut puhua keikkojen peruuntumisesta, ei uuden albumin epäonnisesta alusta eikä varsinkaan pettyneistä faneista, joiden tsemppikommentit olivat täyttäneet hänen somensa. Hiljaisuus oli vallannut kotimme.

Avasin makuuhuoneen oven ja astelin olohuoneeseen, missä Niko istui sohvalla katse suunnattuna tiukasti televisioruutuun, vaikka tuskin hän sitä todella katsoi. Televisiossa pyöri Salkkareiden uusinta, eikä Niko ollut koskaan seurannut kyseistä sarjaa. Lisäksi televisio oli täysin äänettömällä, eikä Niko tietääkseni osannut lukea huulilta. Hän ei siis katsonut televisiota, vaikka katsoikin televisiota.

"Apua, mikä päivä!" haukottelin ja venyttelin istumisesta puutuneita jäseniäni. Niko pysyi vaiti katse tiukasti televisioruutuun kiinnittyneenä. "Rehtori alkoi opekokouksessa puhumaan meille jo etäkevätjuhlasta. Ei kai tää paska voi kuukauden päähän enää vaikuttaa!" puuskahdin turhautuneena. Ei vastausta. "Onko sulla nälkä? Ajattelin lämmittää sitä eilistä risottoa", päätin vaihtaa puheenaihetta. "Mmm", oli Nikon ainoa kommentti asiaan. En edes tiennyt, oliko mumina hyväksynnän vai kieltämisen merkki.

Huokaisin ja siirryin keittiöön. Avasin jääkaapin ja otin sieltä muoviseen Tupperware -astiaan säilömäni risotontähteet. Työnsin koko kipon mikroon ajatellen, että myös Nikolla oli oltava jo tähän aikaan nälkä.

Hetken kuluttua mikro piippasi sen merkiksi, että ruoka oli lämmintä. Nappasin kulhon mikrosta ja annostelin ruoan kahdelle lautaselle. "Laitoin sullekin! Tuu syömään!" huikkasin olohuoneeseen, mistä Niko hetken päästä laahusti keittiöön.

Istuimme alas syömään. Oli taas hiljaista.

"Joel laittoi viestin", Niko sanoi yllättäen. "No, mitäs se?" yritin saada ääneni kuulostamaan pirteältä. Olin iloinen, että Niko oli kerrankin aloittanut keskustelun. "Ne on Joonaksen kanssa solmineet levydiilin. Kahdestaan. Suomeksi", Niko vastasi silmiään räpäyttämättä. Iloinen ilmeeni valahti saman tien. Tämä olisi Nikolle kova paikka. Vaistomaisesti siirsin käteni pöydän toiselle puolelle ja tartuin Nikon pöydällä lepäävään käteen. Puristin sitä kevyesti, mutten saanut minkäänlaista vastausta. Aivan kuin hän olisi ollut tunnoton.