Juoksin metsässä. Aamu-aurinko loi pitkiä varjoja ympärilleni. Se jahtaa minua. 𝘚𝘦 𝘩𝘢𝘭𝘶𝘢𝘢 𝘮𝘪𝘯𝘶𝘵. Samassa tunsin polttavaa kipua. 𝘚𝘶𝘱𝘪𝘴𝘵𝘶𝘬𝘴𝘪𝘢, ajattelin. Miksi juuri nyt? Koitan olla välittämättä siitä. Pian kipu käy mahdottomaksi sivuuttaa.
Etsin viimeisillä voimillani mahdollisimman turvallisen paikan. Olisipa kumppanini täällä. Voin kuulla hänen rauhallisen äänensä sanovan "𝘗𝘪𝘢𝘯 𝘴𝘦 𝘮𝘦𝘯𝘦𝘦 𝘰𝘩𝘪. 𝘗𝘪𝘢𝘯 𝘮𝘦𝘪𝘭𝘭ä 𝘰𝘯 𝘬𝘢𝘶𝘯𝘪𝘪𝘵𝘢 𝘱𝘦𝘯𝘵𝘶𝘫𝘢. 𝘗𝘪𝘢𝘯 𝘮𝘦𝘪𝘭𝘭ä 𝘰𝘯 𝘺𝘩𝘵𝘦𝘪𝘯𝘦𝘯 𝘵𝘶𝘭𝘦𝘷𝘢𝘪𝘴𝘶𝘶𝘴."
Huokaisen. Kunpa hän tosiaan olisi täällä, kanssani. Vartaloni tärisee kauhusta. Tiedän, että se on tulossa; ei pelkästään ensimmäinen pentuni, vaan se mistä klaaninvanhimmat aina varoittivat. Pakokauhu valtaa ruumiini halvaannuttaen sen. Ravistan päätäni. 𝘔𝘪𝘯𝘶𝘯 𝘰𝘯 𝘵𝘦𝘩𝘵ä𝘷ä 𝘵ä𝘮ä, ajattelen. Supistus kulkee kehoni läpi. Ponnistan.
Pian edessäni aamukasteen seassa makaa pieni, hunajan värinen hauras pentuni. 𝘚𝘦 𝘰𝘯 𝘯𝘪𝘪𝘯 𝘬𝘢𝘶𝘯𝘪𝘴.. 𝘬𝘶𝘮𝘱𝘢 𝘖𝘳𝘢𝘷𝘢𝘭𝘦𝘩𝘵𝘰 𝘰𝘭𝘪𝘴𝘪 𝘵ää𝘭𝘭ä 𝘬𝘢𝘯𝘴𝘴𝘢𝘯𝘪..
Vedän viimeisen henkäykseni ihastellessani haurasta pentuani, tuntien kuinka kynnet porautuvat niskaani.
---------
Anteeks tää lyhyt ja cringe epi/prologi 🥺 rupeen kirjottaa uutta lukua ja julkasen sen viimestään ens su (28.11.)
YOU ARE READING
Soturikissat - Aamukaste
FanfictionSynkkinä aikoina Jokiklaaniin löytää tiensä vastasyntynyt hunajan värinen pentu, joka saa nimen Kastepentu. Kastepennun varttuessa saa alkunsa pelottava tapahtumasarja, joka kääntää katseet kohti Kastepentua.. (En tiedä jatkanko mutta nauttikaa aina...
