It's my party and I'll die when I want to //Blind channel

Lux Brumalis

Y/n:
Kaivoin puhelintani valkoisen hupparini taskusta. Se värisi kuin viimeistä päivää, kuka soittaisi sunnuntai aamuna?
Numero oli parhaan ystäväni, Ollin.

Olli oli ihana ihminen, olimme tunteneet monta vuotta ja hän oli aina ollut tukenani, hän soitti myös bassoa kuten minäkin, se oli meidän yhteinen harrastus, ainoa ero siinä oli, että hän pääsi siinä eteenpäin ja soitti bändissä nykyään.
En ollut jutellut hänelle aikoihin, en edes oikeastaan ollut varma olemmeko enään parhaita kavereita.

Mietin hetken vastaanko puheluun, olin aivan jäykistynyt, en vain siksi että paras ystäväni johon en ole ollut lähes juurikaan puhe yhteyksissä hänen bändinsä kuuluisaksi tulemisen jälkeen, vaan siksi että ylipäätään vihasin puheluita. Pidin puhelinta toisessa kädessä ja toisella räpläsin hupparini helmaa. Annoin sen soida hetken kunnes päätin vastata.
"Hei y/n!"
Ollin pehmeä ääni tervehti.
"Hei! En ookkaan kuullu susta hetkeen!"
Vastasin hetken mietinnän jälkeen.
Olli huokasi toisella puolella linjaa, "Jooh, on ollu aika paljon kiireitä studiolla ja kaikkee. Unohdin soittaa sulle."
En ollut yllättynyt vastauksesta. Ikävöin häntä.
"Aivan, uskon että kiireitä on"
Mietin hetken kuulostiko tuo tylyltä? Keksi ny vittu jotakin.
"Haluaisitko poiketa kahveelle tai jotain?" Lisäsin.
Oli hetken hiljaisuus.
Poskeni menivät punaiseksi ja aloin kaivamaan tupakka askia lattialla olevasta repustani.
"Toki, tänään ei pitäisi olla mitään, onko tänään hyvä päivä tulla?"
Olli vihdoin vastasi. Tunsin helpotuksen kun puhelu ei loppunutkaan tyhjään hiljaisuuteen.
Otin askista tupakan ja asetin sen huulieni väliin.
"Tottakai, kotona pitäis olla koko päivä."
Sanoin kävellessäni ulko ovelle. Talo ei edes ollut kovin vanha, silti tunsin puisen lattian natisevan jalkojeni alla.
"Siistii, kai osote on sama ku viimeks?" Olli naurahti. Punastuin kuullessani hänen pienen naurahduksensa. Hymyilin itsekseni ja kaivoin sytkäriä naulakossa lepäävästä takistani.
"Joo. En oo menny minnekkää" sanoin yhä hymyillen. Avasin oven ja tunsin kylmän tuulen hyväilevän punastuneita kasvojani. Näin taivaalta tippuvan pieniä lumihiutaleen alkuja.
"Lux brumalis." Sanoin huomaamattani ääneen puheluun.
"Joo hyvä tuun sinne iltapäivemmäl- ja jaa mikä että?"
Kuulin ollin vastaavan, loppu hänen lauseestaan kuulosti hämmentyneeltä, kunnes tajusin sanoneeni ajatukseni ääneen. "Öh, lux brumalis, se tarkoittaa talven valoa." Sanoin punastuen enemmän. Hitto se varmaa pitää mua outona, miksen osaa pitää päätäni kii kun ajattelen. Sytytin tupakan ja otin ensimmäisen henkäyksen.
"Onks se jotai latinaa? Kuulosti ihanalta"
Olli kysyi lempeästi.
"On se, mistä arvasit?" Vastasin naurahtaen päästäen savun keuhkoistani.
Olli oli vastaamassa jotakin kunnes linjan toiselta puolelta kuului jotain huutoa ja ölinää josta en oikein saanut muuta selvää kuin sanan "studiolle". Kuulin sen jälkeen ollin vastaavan sille tyypille tulevansa pian. Tunsin lumihiutaleen laskeutuvan kasvoilleni. Kylmät väreet tervehtivät minua lumihiutaleen jälkeen.
"Arvasin vaan, mut mun pitää varmaa mennä ny jatkaa reenei, oon siellä illemmal" Olli huokaisi.
"Joo..joo nähään sillon, oon valmiina" vastasin nopeasti ja otin uutta henkäystä tupakasta.
"Hyvä, nähdään" Olli viimeisteli.
"Nonni heippa" lopetin hymyillen.

Hymyni haihtui pian, ja ajatukseni lähtivät harhailemaan.
Mikä mulla on? Mun pitäis olla onnellinen? Näen parhaan kaverini pitkästä aikaa? Miks mun olo on niin vitun ahdistunut?

Otin viimeistä vetoa tupakasta ja kyyneleet lasittivat silmäni.
Heitin tumpin tuhka astiaan ja ryntäsin takaisin sisään. Ajatukset pyörivät ja pyörivät negatiivisesti.
Ahdistus ei lähtenyt. Mikä edes ahdisti? Miksi on niin vitun vaikeaa?
Kävelin suihkuun ja paiskasin oven kiinni. Liu'uin ovea pitkin maahan istumaan kyyneleet valuivat kilpaa poskiltani maahan .
Se varmaan vihaa mua.. oli ajatus joka oli pyörinyt useamman kuukauden jo päässäni. En tiedä miksi ajattelin niin mutta niin vain oli.
Suihkuhuoneen lattian kylmät tiilit tuntuivat rauhoittavan viileiltä allani, mutta se ei rauhoittanut tarpeeksi. Hellä itkemiseni pian muuttui huutamisen ja itkemisen sekoitukseksi. Vihasin tätä tunnetta. Vihasin itseäni. Halusin tappaa itseni.. Vihasin itseäni niin paljon.. miksei kukaan pelasta mua..