It's my party and I'll die when I want to //Blind channel

tehty toisillemme<3

Olli:
Olimme palanneet aamupalalta y/n kanssa. Olin huolissaan hänestä. Ne viillot hänen ranteissa ja käsivarsissa.
Yritin saada ajatuksen niistä pois.
Miten niin positiivinen ja ihana ihminen on voinut tehdä noin itselleen. Välitin hänestä todella paljon, enkä todellakaan olisi halunnut että hän satuttaisi itseään.
Istuin hänen kanssaan studio rakennuksen pihan portailla. Katsoin sivusilmällä jokaista liikettä minkä hän teki.
Y/n oli täydellisin ihminen kenet olen koskaan tavannut, toivottavasti hänellä olisi kaikki hyvin. Ehkä ei olisi pitäny huomauttaa tuoreista arvista.
Hieroin käsiäni yhteen yrittäen lämmittää niitä. Oli jo joulukuu ja pakkanen oli ottanut kaiken itselleen. Katselin kun y/n poltti askinsa viimeistä tupakkaa
Hänen kasvoiltaan paistoi suru edeleen. Toivottavasti hän ei luullut että olen vihainen hänelle. Y/n oli ihiminen kelle ei vain voinut olla vihainen, Hiljainen,vitaton ja kaikki tulivat hänen kanssaan toimeen. Ei edes ollut syytä olla vihainen, jokainen ihminen varmasti rikkoo jonkin luoauksen elämänsä aikana.
"Y/n" sanoin hänelle saadakseni hänen huomionsa minuun.
Hän nosti katseensa minuun kysyvästi.
"Rakastan sua" sanoin uppoutuen hänen silmiinsä, jotka äsken olivat surun peittämät, mutta sen jälkeen mitä sanoin, hänen silmänsä kirkastuivat.
Hän hymyili, "oikeestikko?" .
"Tottakai. Y/n mä rakastan sua yli kaiken" vastasin hymyillen.
Hän nousi halaamaan minua. Kiedoin käteni hänen ympärilleen. "Määkin sua Olli" hän kuiskasi takaisin.
Tunsin perhosten tanssivan vatsassani.
Suutelin hänen huuliaan.
Rakastin kaikkea hänessä.

Y/n:
En tiedä miten Olli teki sen. Hän sai käännettyä paskan oloni sekunneissa parempaan. Se onkin ehkä yksi syistä miksi olen aina pitänyt hänestä. En voisi pyytää mitään muuta kuin hänet. Katsoin häntä silmiin. Hän oli niin sanoinkuvaamattoman täydellinen. Hänen hymynsä voisi sulattaa kenet vain. Hukuin tähän hetkeen täysin.
En voisi rakastaa ketään muuta niin paljoa kuin häntä. Harvoin olin tuntenut onnellisuuden tunnetta kenenkään ihmisen kanssa, mutta hänen kanssaan olin aina onnellinen.
"Pitäiskö mennä sisälle?" Olli kysyin pitäen mun käsistä kiinni.
Nyökkäsin ja hän avasi oven minulle.

Muut jätkät istuivat olohuoneessa joten liityimme heidän seuraan.
"Sieltähä meidän rakastavaiset saapuivat vihdoin, sai odottaa varmaa tunnin!" Se oli Joonaksen tapa tervehtiä heti astuemmessa huoneeseen. "Oliko niin ikävä että oikein ootitte meitä?" Naurahdin
"No eipä oikeestaan mut ehkä vähän" joonas sanoi kohauttaen olkapäitään.
Istuin Ollin viereen vapaalle sohvalle. Ilmeisesti olimme katsomassa elokuvaa.

Puolessa välissä elokuvaa minua alkoi väsyttää, joten nojasin Olliin. Ei mennyt kauaakaannkun olin nukahtanut tämän syliin.

Olli:
Huomasin että y/n oli nukahtanut melkein syliini.
Katsoin ympärilleni ja Kaikki muutkin olivat ilmeisesti sammuneet ja olin ainoa hereillä. Koitin siirtää varovasti y:n jotta voisin kantaa hänet sänkyyn.
Tehtävä oli suoritettu ja olin saanut hänet nostettua syliini ja kannoin nyt häntä varovasti kohti huonettani.
Avasin huoneen oven hiljaa ja varovasti . Laskin hänet varovasti sängylle ja suljin oven perässäni. Katselin hänen kauneuttaan hetken kunnes minuakin alkoi väsyttää.
Annoin pienen suudelman y/n:n otsalle ja kiipesin hänen viereensä peiton alle. "Öitä prinsessa. Oon vaan sun enkä vaihtais sua mihinkään. Rakastan sua" Kuiskasin vaikka tiesin tämän nukkuvan jo ja tuskin kuulevan, mutta halusin silti sanoa sen. Nukahdin melkein samantien kun sammutin pöydällä olevan pienen valaisimen.

Timeskip🍓

Y/n:
Istuin yksin keittiössä, katselin ikkunasta pimeää aamu ilmaa ja lumen tanssahtelemista tuulen mukana.
Muut olivat vielä nukkumassa, sillä kello oli 7 aamulla. Rakastin valotonta talvi maisemaa. Tänään minut vietäisiin kotiin. Miltäköhän tuntui taas olla yksin. Hmm. Jos Ollilla ei olisi mitään ehkä hän voisi tulla luokseni.
Lähes tunsin lumisen tuulen pelkästään katsomalla sitä. Kaukaisuudessa olevat katulamput antoivat pientä valaistusta alueelle.
Olin ilmeisesti nukahtanut illalla kesken elokuvan ja Olli oli kantanut minut sänkyyn, sillä en ainakaan muista itse kävelleeni sinne.
Rakastin häntä todella. Kiinnyin nopeasti ihmisiin sillä en saanut lapsuudessani kovinkaan paljoa huomiota vanhemmiltani ,ainakaan sen jälkeen kun äitini oli kuollut ja tilalle oli tullut äitipuoli. He käskivät minun lähteä talosta heti kun täytin 18. Olin nyt asunut omillani neljä vuotta. Ja jokaisena huonona hetkenä Olli oli ollut tukenani, huolimatta siittä oliko hänellä treenit tai muita kiireitä, hän olu aina yrittänyt auttaa minua parhaansa mukaan.
Minäkin olin tietenkin ollut aina hänen tukenaan vaikeina hetkinä. Mutta ei koskaan käynyt mielessä että hyvä ystävyys muuttuisi parhaaksi parisuhteeksi.
Ajatukseni keskeytyivät kun kuulin askeliani takaani.
"Mites sä nöin aikasin hereillä oot?"
Se oli Joonas.
"Ai öö mä taisin nukahtaa vähä aikasemmi ku muut." Vastasin. Olin yllättynyt että se oli Joonas, yleensä vain Olli osaa ilmestyä hiljaa paikalle.
"Juu sää nukuitki tosi sulosesti Ollin sylissä varmaa kolme tuntii ennen ku muutkin nukahti" joonas naurahti. Hymyilin ja katselin ikkunasta taas ulos.
"Se rakastaa sua tosi paljon. Ootte kuin tehty toisillenne." Joonas sanoi avatessaan jääkaapin ovea.
"Määkin rakastan sitä tosi paljon. En oo ennen tuntenu tällee ketään kohtaan." Käänsin katseeni taas Joonakseen ja kerroin.
"Ihanaa kans nähä Olli normaalia ilosempana, sillonki ku se soitti sulle meiä treeni päivän alus nii huomasin heti et se on paljon energisempi. Kiva kun tulit tänne kestään meitä." Joonas hymyili ja istui minua vastapäätä.
"Miks sä muute oot tähä aikaa hereillä?" Toistin kysymyksen jonka Joonas oli aiemmin kysynyt minulta.
"Aa, mä joudun jakaa huoneen Nikon kaa ja heräsin siihe ku tipuin sängyst ku se nukku niin leveesti ettei mulla ollu tilaa." Joonas naurahti.
"Vai niin." Naurahdin itsekin
"Taidan mennä kyl koittaan viel nukkua." Jatkoin ja nousin pöydän ääreltä.
"Joo. Nukkukaa hyvin" Joonas sanoi perääni.
Hymyilin hänellä ja jatkoin matkaani.
Koitin avata Ollin huoneen oven mahdollisimman hiljaisesti.
Oi kuinka rentouttavaa oli mennä takaisin lämpimän peiton alle Ollin viereen. Hän oli täydessä unessa ja kuun valo heijastui hänen kasvoilleen huoneen ikkunasta. Toivottavasti hän tiesi kuinka tärkeä hän oli minulle.

____

Kello kolme ja aattelin viemä toisenkin luvun kirjottaa tän yön aikana:D en tiä pidänkö sitä lupausta vai jatkanko vasta aamulla koska uni on tärkeetä (kjeh mikä uni nukun max. 4h joka yö)
Mut joo kauhee määrä tullu lisää lukijoita, kiitän<33