Annan nk.
Näin Harryn kävelevän kohti sairaalan ovia. Olin siis katselemassa ikunasta ulos ja satuin huomaamaan pojan suloisen hiuspehkon kävelemässä kohti sairaalan ovia.
Lähtisimme Harryn kanssa suoraan mummille. Olin eilen illalla soittanut mummille ja kertonut, että Harrykin oli tulossa. Siitäkös mummi oli innostunut. Minusta oli tuntunut, että mummi oli se joka oli rakastanut Harrya ties kuinka monta vuotta.
Katselin vieläkin ikkunasta ulos, kun kuulin askeleiden tulevan huoneeeni suuntaan ja jonkun avaavan huoneeni oven.
"Näin et oot tulos," sanoin, enkä lopettanut tuijottamista. Sellaista se tuijotus kohtaus aiheuttaa. Ei voi olla katsomatta jotain tiettyä pistettä.
"No hyvä sit sä tiiät, et me olla lähös ny ja oot varmaankin valmis?" Harry sanoi muotoillen lauseesta kysymyksen.
"Joo... oota hetki mul on tuijotus kohtaus just meneillään," sanoin pojalle, joka turhaantui ja tuli lopettamaan tuijotus kohtaukseni.
"Kai sä tiiät, et tuijotus kohtauksen lopettaminen on pahempi ku murha?" kysyin Harryltä.
"Itseasissa en, tiiäks meijän pitää lähtee ny, et olla ihmisten aikaa perillä," Harry kertoi hymyillen.
"Joo, lähetää vaa. Mul ei oo mitää hinkuu jäädä tänne desinfiointi aineen löyhkään pidemmäks aikaa, ku on pakko," kerroin Harrylla ja otin tämän kädestä kiinni.
"Missä sun auto?" kysyin Harryltä.
"Tuolla, toi tummansininen," poika sanoi ja osoitti suuntaan, jossa oli varmaan kymmenen tummansinista autoa.
"Juu... Autto paljon," sanoin sarkastisesti ja katsoin poikaan syyttävästi.
"No toi tuolla," Harry kiusasi, joten tönäsin häntä kylkeen.
"Kerro, jooko?!" anelin. En edes tiennyt, miksi anelin, mutta anelimpa vaan.
"Toi, mis on tummennetut takaikkunat," Harry sanoi ja osoitti puun varjossa olevaa autoa.
"Kiva," sanoin ja katselin Harryn autoa.
Autossa ei ollut paljon katsomista. Auto oli tummansininen uusi mersu (tietenkin pojan vamhemmathan ovat jonkunlaisia miljonäärejä, tai jotain). Autossa oli tummennetut ikkunat ja se oli todella puhdas. Aivan kuin Harry olisi juuri käynyt autopesussa.
"No toi on vaa tollane... mä lainasin sen isältä ihan tätä matkaa varten. En halunnu ottaa omaa autoo," Harry sanoi hieroen niskaansa. Minusta oli suloista, kun hän hieroi niskaansa näyttäen samalla hyvin, hyvin epävarmalta. Aivan kuin minä vain päättäisin, että hän on kamala ihmisnen yhtäkkiä.
"Must se on kiva," sanoin ja otin Harryn kädestä kiinni.
"No, ei tää oo mitää verrattuna mun omaa autoo," poika sanoi virnistellen.
"Mikset sä sit ottanu sitä? Ooksä vai pelkuri?" kysyin haastavasti. Tein sen aivan leikillään, mutta Harry näytti ottavan sen tosissaan.
"Se ei sovi ihan tälläsiin lepposiin sukuloimis matkoihin," Harry sanoin väliinpitämättömästi ja irrotti otteeni kädestään.
"Heiiii.... sä tiiät, et mä sanoin ton leikilläni ja sä tiiät, et mä tiiän, et et oo pelkuri. Nii miksä teet näin?" kysyin surullisena.
"Siks, et voisin kiusata sua!" Harry sanoi nauraen ja halasi minua.
"Ja sä muka aikuinen..." tuhahdin, mutta halasin poikaa takaisin.
"Oon mä laillisesti ja fyysisesti, mut en tiiä henkisestä puolesta," Harry kuiskasi korvaani.
"Jahas... mitä sä tarkotat tollä fyysisellä puolella?" kysyin vihjaavasti.
"En mitää..." Harry sanoi ja yritti esittää enkeli lasta, mutta epäonnistui erittäin hyvin.
"Tyhmä," naurahdin ja sain osakseni pusun poskelle.
"Nii ootki," poika sanoi hymyillen kuin pikkulapsi.
"Vauva," jatkoin ja lähdin kävelemään kohti autoa.
Heiiii!!!!
Tähän on tullu "vähän" suunnittelematonta taukoa, mutta mä pyrin nyt ryhdistäytymään ja aion kirjottaa lisää niin pian, kun on vaa mahollist.
Votet, kommentit ja seuraukset on toosi kivoja!! ;)
Yli 2300 lukukertaa????
Ootteks te tosissanne???
Herrajumala!!!!!
Kiitos!!
Julia kiittää ja kumartaa!
