But mama, I like boys 🏳️‍🌈

Kesämyrsky - 5

Danielin näkökulma

Riisun hitaasti paitani ja mustat shortsit. Katseeni harhailee Johassa tuon tehdessä samoin. Pian tuon täydelliset vatsalihakset olisivat vesihelmien täyttämät. Hymyilen ajatukselle samalla, kun toinen poika riisuu bokseritkin. Toimin samoin jättäen vaatteeni läjään kylpyhuoneen lattialle. Lämmin käsi kiskaisee minut perässään lämpimän vesivirran alle. Toisen keho tulee aivan omani lähelle, mutta ei liian lähelle. "Saanko mä pestä sun selän?" Kuulen toisen kysyvän, enkä voi kun kikattaa vastaukseksi. Rakastin tätä, rakastin Johannesta, vaikka olimmekin tunteneet vain viikon ajan. Suuret kädet pyöräyttävät minut ympäri ja niiden kosketukset etenevät niskasta aina lantiolleni asti. Tiedän ettei poika tekisi mitään ilman minun suostumusta, mutta päätin silti vain pyörähtää ympäri toisen kädet edelleen lanteillani. Huulemme painautuvat toisiaan vasten kuuman veden myötäillessä vartaloitamme.

-

Olen saanut ylleni Johan vaatteet, sillä omani haisivat niin pahalta. Istumme vierekkäin keittiössä nauttimassa lämpimästä teestä.

"Kello alkaa olla aika paljon..." mutisen vilkaisten ensin kelloa, joka näyttää varttia yli kahta yöllä ja sitten Johannesta koiranpentu ilmeellä.

Vastaukseksi saan leveän hymyn. "Mitä sä nyt oot vailla?"

"Semmosta vaan, että mihi sä meinasit mut heittää nukkumaan.? Sohvallekko?" Irvistän leikkisästi.

Toinen iskee silmää hymyillen puolittain, jonka jälkeen tuo sanoo leikkisästi, "noh, mä vähän mietin, jos oisit tullu viereen..."

"Käy mulle, jos et kuorsaa" sanon muka vaativasti, jonka jälkeen alan nauraa onnesta. En koskaan ollut tuntenut näin ketään kohtaan.

Johanneksen näkökulma

Asetun makuulle sänkyni päälle aivan Dan vierelläni. Suukotan pojan otsaa, toisen käteni silitellessä Danin jumalaisia hiuksia. Aikaa ei kulu juuri lainkaan ennen kuin vieressäni makaava poika vaipuu umpiuneen. Hiljainen tuhina täyttää huoneen, mutta oma katseeni harhailee vielä katossa. Entä, jos vanhemmat tulisivat kotiin aikaisemmin? Toisaalta se ei olisi ongelma kunhan emme olisi näin. Vaikka ajatukset harhailevat ties missä, vaivun lopulta itsekin uneen hiljaisuuden vallitessa.

-

Auringon ensimmäiset säteet paistavat tavallisesti aikaisin, mutta tänään ulkona oli harmaata. Kun aamulla heräsin katsoin puhelinta ihmeissäni. Yhdeksän puhelua vanhemmiltani. Hiippailen puhelimen kanssa ulos huoneesta ja soitan äidille takaisin.

"Moi, oks joku hätänä vai miks ootte soittanu tunnin sisää näi monta kertaa?" Kysyn puhelimessa.

"Täällä kaupungissa on jo ihan hirveä myrsky käynnissä, ota Daniel mukaa ja menkää äkkiä paimentaa lampaat talliin! Myrsky iskee kohta sinnekin, eikä me päästä täältä kotiin ennen sen loppumista!" Äiti kailottaa puhelimeen.

Kiiruhdankin takaisin huoneeseeni ja ravistelen Danin hereille. "Mä tiiän ettet oo aamuihmisiä, mutta sun täytyy tulla nyt auttaa mua paimentaa lampaat sisälle. Tänne on tulossa hirmumyrsky!"

-

Varttia myöhemmin olemme lammasaitauksella paimentamassa lampaita sisälle talliin. Onneksi ne ovat niin tottuneita, ettei ongelmaa ole. Kun joka ikinen on saatu sisälle, ruokin ne ja lopuksi lukitsen tallin oven visusti. Vain sekunteja tämän jälkeen taivaalta alkaa tipahdella pisaroita. Ensin ne ovat vain pieniä, mutta kasvavat sekuntti sekuktilta. Vain hetkeä myöhemmin harmauden täyttää kirkas salama, jota seuraa raskas jyrinä. Oma käteni hamuilee Danin omaa, ja pian tämän jälkeen lähdemme käsi kädessä pinkomaan Danin isovanhempien kotiin.

Ennen pitkään saavumme asuntoon. Talo on kuitenkin pimeä, enkä yhtään yllätty siitä, sillä täällä sähköt menivät helposti ja niiden palautumisessa saattoi kestää kauankin. Vierellä oleva poika taitaa kuitenkin olla asiata aivan eri mieltä. Näenkö tuon tutisevan? "Hei kuule, sisällä ei oo mitään hätää. " Kuiskaan ja hymyilen pojalle.

Danielin näkökulma

Kävelemme vieretysten olohuoneeseen, jossa mummo ja vaari odottavat. "Tulittehan te." Vaari tokaisee, josta mummo jatkaa "Mutta hei oliko yökylässä hauskaa?"

"Joo meillä oli tosi kivaa! Katottii eilen netflixii ja syötiin karkkia. Tää herätys ei kuitenkaan ihan natsannu." Sanon ihana kuin kaikki olisi okei. Sisälläni on kuitenkin jotain mitä en ole rohjennut näyttämään oikeastaan kenellekkään. Kaikki tämä oli kytköksissä kymmenen vuoden takaiseen onnettomuuteen.

"Kuulostaapa mukavalta. Vaari meinas, että pelataan vähän Unoa." Mummo toteaa hymyillen.

-

Päivä sisällä kuluu nopeasti. Ulkona on satunnaisesti ollut useitakin selkeitä tunteja, mutta se yltyy jälleen yötä kohden. Olen istumassa sänkyni päällä Johan maatessa viereisellä sohvalla tai oikeastaan tuo taisi jo nukkua. Myrsky sai minut todellakin ahdistumaan ja tottapuhuen yksin olemisen tunne ei helpottanut tilannetta lainkaan.

Johanneksen näkökulma

Kello tikittää jo reippaasti yli kolmen yöllä. Itse olen kuitenkin nukahtanut kaikessa rauhassa sohvalle Olin meinaan jäänyt tänne yöksi, jottei minun tarvinnut olla yksin kotona tällaisella myrskyllä. Uneeni kantautuu ensin ukkosen jyrähdys ja sitä seuraava huuto. Tajuan heti äänen kuuluvan Danille, kun avaan silmäni unesta.