But mama, I like boys 🏳️‍🌈

Silmänruokaa - 9

Danielin näkökulma

Sairastumisestani on kulunut muutama päivä ja nytkin olen makaamassa vintillä, sänkyni uumenissa. Ei mua oltu edes diagnosoitu järkevästi. Korkea kuume oli aiheuttanut sekavuuteni ja vaikka oksentelun syy oli mysteeri, mitään minussa ei oikeastaan ollut vialla. Kuume ei silti halunnut hellittää millään, joten todennäköisesti myös seuraavat päivät viettäisin sänkyni kanssa. Matka alas vintiltä tuntui aina niin ylitsepääsemättömältä, että joku joutui taluttamaan minut aina portaissa. Varmaan juuri siksi vaari oli tuonut vintille ämpärin, ÄMPÄRIN. Siihen inhimillisyyteni ei silti riittäisi. Sänkyni lisäksi Netflix on ollut hyvä ystäväni. Olen meinaan katsonut Shadowhuntersin lähes kokonaan. Enkä voi sille mitään, että olen rakastunut Aleciin ja Magnukseen yhdessä tai onhan Jace lähes yhtä kuuma, kuin Johannes. Silmänruuasta ei siis ollu puutetta, mutta ikävöin silti naapuritalon poikaa.

Olen täysin ajatuksissani, kun puhelin alkaa soimaan. Vihasin sitä ääntä, sillä se tosiaan koetteli hermojani. Se on Joha, joka yrittää jälleen videopuhelua. Jaksan muodostaa kasvoilleni pienen hymyn, kun vastaan puhelimeen. "Heiiiiii"

"Mites mun kulta jaksaa?" Joha kysyy minulta ja Kuulostaa huolestuneelta.

Haukottelen syvään ennenkuin vastaan.  "Mua väsyttää ja on kylmä ja haluun karkkia ja sut tänne ja kuume sais laksee." Selostan Johalle.

Toinen hymähtää. "Päästäänkö sut nukkumaan vai jaksatko vielä mun naamaa?" Joha kysäisee. Hän kyllä tietää vastauksen, mutta kysyy silti.

"Sun naamaa jaksan vaikka loppu ikäni." Sanon virnuillen.

Joha hymyilee sanoessaan, " hyvä, koska musta et ois eroon päässytkään. "

Johanneksen näkökulma

Puhelun toinen pää hiljenee nopeasti. Dan on ilmeisesti nukahtanut. "Kulta, ootko hereillä?" Kysyn, mutta jään ilman vastausta. Hymähdän ja lopetan puhelun. Antaa toisen nukkua, kun on kipeänä. Minua silti edelleen hämmensi mikä oli Danin tehnyt äkisti noin kipeäksi.

Sisällä istuminen alkoi tympiä minua, joten päädyin lähtemään ulos, kirkkaaseen keskipäivään. Ulkona ei nyt ollut niin kuuma, mutta se teki vaihteluna ihan hyvää. Toisaalta silti nautin enemmän kunnon helteistä. Sitäpaitsi halusin ruskettua, enkä olla taas lähes albiino. Matkani suuntaa Joellan talolle. Tyttö löytyy talon kulmalta kukkaseppelättä tekemästä. En vieläkään ymmärrä miten Joella teki noita. Olen yrittänyt ainakin viisi miljoonaa kertaa ja kaikki mitä olen saanut aikaan on solmuja. Ei kauniita seppeleitä, vaan rumia myttyjä. "Moi Joella!" Tervehdin tyttöä iloisesti.

Blondi kohottaa kasvonsa nähdäkseen tulijan, vaikka hänellä ei pitäisi olla siitä yhtään epäilystä. "Moi Johannes, haluutko yrittää taas kukkaseppelättä?"

Irvistän vastaukseksi, johon Joella kikattaa. "Haluutko kenties tehdä tänään jotain?"

Joella on pirteä persoona. "No lähetkö mun kans maastoon? Ei kovin pitkää lenkkiä, kun mun pitää vielä kattoo kamat kasaan."

"Joo okei mennään vaan. Mut mihin sä oot menossa?"

"Sulle mä en muistanutkaan mainita, mutta meen käymään kaupungissa, treffeillä. " Joella sanoo iloisesti.

"Hei hei hei, kuka se on? Kerro mulle lisää?"

"Se on yks Cristian. Ollaan tavattu nyt kerran ja en osaa just mitään kertoa. Tumma poika, tosi pitkä ja pirun söpö."

Ei kyseessä voisi olla se, SE Cristian. Noh, jos kyseessä olisi hän, ei Joella jatkaisi juttua enää kauaa. Kävelemme yhdessä laitumelle hakemaan Joellan poneja.

"Sun vuoro mennä Välkkeellä. Ainii sen lisäks, säki meet ilman satulaa." Joella ilmoittaa.

"Selvä meen Välkkeellä, mut en varmasti mee illan satulaa se on nii epämukavaa. "

"Nyt idiootti, älä taas yritä paeta. Et vaan osaa." Joella sanoo leikkisästi samalla, kun ottaa Huuman kiinni.

"No, mut ei sulla oo mitään kaluja, jotka sattuis ponin selkärankaa. " Puollustaudun, kun otan Välkkeen kiinni.

"Älä kuvittele ittestäs liikoja. Mites se Dan, joka menin Välkkeellä varmaan viisi tuntia ilman satulaa, ilman mitään ongelmia. "

"Ihan eri juttu hei."

"Millä perusteella? Herra muka täydellinen voin kertoo, että sulla ei oo lähellekkään niin iso. Et vaan osaa. " Joella sanoo nyt kikattaen. Tyttö taisi olla ihan oikeassa, joten aloin nauraa tämän kanssa.

-

Kun ratsaille oli saatu suitset päähän ja suojat jalkoihin olemme vihdoin valmiita lähtemään. Nousen aidalta kimon connemaran selkään ja lähdemme käynnissä matkaamaan metsään. Ponit ovat aina yhtä pirteitä, ja kun saavumme tutulle teille, jossa yleensä ravataan, niitä on lähes mahdotonta pidätellä. Kaviot takovat hiekkapolkua vimmattuun tahtiin. Joella on aivan vieressäni tai oli, kunnes tuo sai Huuman kiihdyttämään helposti Välkkeen ohitse. Dan taisi olla oikeassa, olin vain hidas ja tuo uhkrohkea.