But mama, I like boys 🏳️‍🌈

Kesä romanssi -10

Johanneksen näkökulma

Rauhallinen kavion kopse täyttää hiljaisuuden auringon paistaessa kirkkaalta taivaalta. Minulla on kuuma ja voin vain kuvitella miten kuuma poneilla on. "Käydäänkö uittaa?" Kysyn virnuillen Joellalta.

"Sä kuitenki revit mut veteen. Ihan niiku lapsena!" Joella melkein kilahtaa minulle.

"En revi, jos sä teet sen ensin! Vai etkö sä uskalla..." Tämä on minun taktiikkani saada tyttö suostumaan. Olimmehan tunteneet ties kuinka kauan ja olin oppinut tuntemaan miten sain haluamani läpi.

"Okei okei mennään vaan, mut siihe kuuluu kaks ehtoo." Joella toteaa minulle vaativasti.

"Ja nää ehdot on?"

Tyttö luo viekkaan katseen minuun. "Yksi, me ollaan vaan hetki, mun pitää olla tunnin päästä tallissa. Kaksi, sä kerrot Danielista."

"Selvä ollaan nopeita, mut mitä sä nyt Danielista..." Vastaan hieman vaivaantuneena.

Tyttö antaa minulle SEN katseen ja pyöräyttää silmiään. "Pidätkö mua oikeesti noin sokeena? Kai mä nyt nään et te kirjaimellisesti kuolaatte toisianne."

Oikeastaan olen melko helpottunut, mutta en silti voi olla miettimättä, onko se muka niin ilmiselvää. "No onhan se aika ihana... Tai tosi ihana!"

"No, mutta onko pieni Johannes enää neitsyt?" Tyttö sanoo kikattaen.

"Hei hei hei. Mun seksuaalielämä ei kuulu sulle!" Huudahdan vastaukseksi.

Joella kikattaa koko loppumatkan lammelle. Aina en pystynyt ymmärtämään tuota tyttöä, mutta joku hänessä säväytti. Ehkä se oli se, että olimme kasvaneet yhdessä, hänen isosisko roolinsa tai sitten se, että Joella oli ihan hölmö. Aina pää kolmantena jalkana menossa ja suu ei pysynyt kiinni sekunttia kauempaa.

-

Meidän litimärkä nelikko kopistelee pieneen talliin. Välke ja Huuma saavat nauttia kuvottavat mössönsä, jonka jälkeen kaksikko lähtee pärisemään suurelle laitumelle. Sanon moikat Joellalle, vaikka olenkin vähän huolissani Cristianin tapaamisesta. Jos jätkä olisi sama kuin tapaamani, hän olisi täysi dorka. Selvitän silti tieni kotiin vaihtamaan vaatteet.

Danielin näkökulma

Kello on reippaasti ainakin yli kolmen yöllä, kun makaan yksin ullakon pimeydessä. En saanut nukuttua, en enää ilman Johaa. Poika pyöri jatkuvasti mielessäni, ei loputtomasti mielessäni.

Ehkä olin hullu, mutta minun oli pakko päästä liikkeelle. Monta päivää sängyn pohjalla ei tehnyt minulle hyvää, sitäpaitsi nyt oloni oli jo huomattavasti parempi ja minulla oli jano. Kun olen päässyt jaloilleni tajuan heti, että tämä on todella huono idea. Joku päässäni silti sanoo jatka, jatka kiität mua vielä. Kaikessa yksinkertaisuudessa kuuntelen sitä mitä mieleni minulle sanoo. Lähden selviytymään portaita alas samalla, kun päässäni heittää urakalla. Hoipertelen portaita alas, kunnes aamulla löydän itseni makaamasta portaiden juuresta kuhmu otsassani.

-

Kahta viikkoa myöhemmin istun nurmikentän laidalla tuulen puhaltaessa hiuksieni lävitse. Yritän vain nauttia hetkestä, sillä olimme saavuttaneet jo heinäkuun puolivälin ja täällä jäljellä olisi enää noin kolme viikkoa. Jäljellä Johanneksen kanssa. Kesän päätteeksi minun täytyisi lähteä kaupunkiin opiskelemaan, eikä etäsuhde olisi reilu kummallekkaan. Päästän ilmoille syvän huokauksen ja suljen silmäni. Vaikka ilma on taas paahtavan kuuma, minusta tuntuu kylmältä. Olisko tämä tosiaan vain kesä romanssi vai voisiko kaikki jotenkin järjestyä?

Samassa tunnen käden olallani. Tutun suuren käden, joka vie kylmän tunteen samantien pois. Se on Johannes, joka hymyilee lämmintä hymyään minulle. "Mä olin täs just masentumassa nii hyvä, et tulit piristää." Sanon ja hymyilen Johalle.

"Hei mistä sä täällä yksin masennuit? Mä voin tulla masentumaan sun kanssa." Joha sanoo ja ottaa parhaan tekaistun mökötys ilmeensä.

"Mietin vaan mitä tapahtuu kesän jälkeen..." Huokaisen.

"Mäkin oon miettinyt sitä, enkä oo valmis etäsuhteeseen." Joha toteaa ja katsoo minua. Keskustelemme asiasta vielä hetken, kunnes kumpikin kaipaa piristystä. "Mulla ois illaksi jotain... pistä parhaat päälle tai älä mitään." Johannes sanoo vinkaten silmää. "Haen sut ysiltä. Sano ettet tuu yöks himaa!" Kuulen toisen vielä huutavan ennen, kuin tuo katoaa metsään. Treffit vissiin tai vähän enemmän ehkä... Tunteeni ovat tosi ristiriitaiset. Tätä halusin, todella halusin Johan kanssa, mutta minua myös jännitti. Olkoon se silti myöhemmän ongelma. Nyt halusin nimittäin näyttää vain upealta.

| Ens osa voi ehkä olla vähän sus, mut ei mitää liian hurjaa. |