Kultaakin arvokkaampi|| Blind Channel

1. Ensimmäinen koulupäivä

Ollin pov:

Heräsin ärsyttävään herätykseen. Miksi IPhonessa on niin helvetin ärsyttävä herätysääni. Pitäisi vaihtaa se, mutta en jaksa. Sammutan herätyksen ja nousin istumaan. Klo on 7.00, eli minulla olisi noin tunti aikaa valmistautua.

Tänään alkaisi ensimmäinen vuosi lukiossa. Siinä se kesä sitten meni. En oikeestaan tehnyt mitään muuta, kun olin Joonaksen kanssa.

Menin vaatekaapilleni, ja otin sieltä AC/DC hupparin, siniset reikäfarkut, joissa oli muutama ketju. Ja tietty mustat nilkkasukat. Laitoin myös muutaman sormuksen sormeeni. Menin vessaan pesemään hampaat ja harjaamaan hiukset. Ja koska olin minä, laitoin vähän kajaalia silmiini, että näyttäisin entistä kuolleemmalta. Suihkautin myös vähän hajuvettä kaulaan. Otin eilen pakkaamani repun ja menin alakertaan laittamaan kenkiä. Astuin ovesta ulos ja menin odottamaan Joonasta.

Joonaksen pov:

"Avaa nyt se ovi mä myöhästyn kohta" huudan siskolleni, jolla oli meikkaus hetki meneillään. "Joo joo, mä laitan viel hiukset!" Siskoni Jonna huusi. "Voi jumalauta! Ei ne jätkät suhun kuitenkaan mitään huomiota kiinnitä vaikka sä kuinka ittees laittaisit!" huusin vittumaisella äänensävyllä. Hän astui ulos ovesta ja näytti keskisormea, jossa koristaa vaaleanpunainen, timanteilla varustettu tekokynsi. "Ootpa sä kaunis Jonna!" Pörrötin tuon juuri 13 vuotta täyttäneen tytön hiuksia ja lähdin juoksemaan pitkää käytävää pitkin karkuun. "JOONAS!" hän huusi ja juoksi perääni. Lähdin liukumaan portaiden kaidetta pitkin alas ja siitä juoksin keittiöön. Jonna tuli perässäni. Äiti ja hänen mies ystävänsä istuvat keittiössä. "Huomenta kulta! Nukuitko hyvin?" Äitini kysyi. "Huomenta ja nukuin hyvin." Vastasin hymyillen ja kaadoin kahvia kuppiin. Juon sen nopeasti ja juoksin yläkertaan laittamaan itseäni.

Avasin ulko-oven ja astuin raikkaaseen alkusyksyn lämpöön. Näin Ollin odottamassa kadun toisessa päässä ja juoksin hänen luokseen. "Moro" huikkasin hänelle. "Moro. Mennääks?" Hän kysyi ja vastasin myöntävästi. Lähdimme kävelemään koululle.

Avasin koulun oven ja päästin Ollin ensin sisään. Menin itse perässä. Koulu oli aika iso ja siellä oli paljon ihmisiä. Näytimme varmaan ihan urpoilta.

Aleksin pov:

Seison jossain käytävällä ja venailen Tommia. Mikä vittu sillä oikein kestää? Hän on jo vartin myöhässä. Jos hän nyt saakeli jättää mut yksin selviämään isossa väkijoukossa, niin voin luvata, että hänelle ei käy hyvin.

"Sori, kun oon myöhässä!" Kuulen tutun äänen selkäni takaa. Sieltähän se Tommi tulee. "Viimein saatana! Mikä vittu sulla kesti?" Älähdin. "No sori. Sä tiiät kyllä mun mutsin." Tommi sanoi pahoitellen. "No joo, mut mennääks nyt sinne tunnille?" kysyin. "Joo!" Tommi sanoi ja lähdimme kävelemään ensimmäiselle tunnille, joka oli ruotsi. En tykkää!