A/N: Heti aluks haluun sanoa, että kiitokset tän luvun ideasta menee @turhuuksia, kiitos paljon. <33 Seuraavaks haluun sanoa, että tää on tosi tylsä täyteluku, jonka tekstiin ylipäätään en oo yhtään tyytyväinen, mut haluun nyt saada tän vaan julkastua ja pois päiväjärjestyksestä. :') Pidetään tätä nyt vaikka jonkunlaisena Rilla specialina. ;)
Aleksi
"No moikka Rilla, niin, moi vaan hei pikkunen", lässytän koiralleni ja rapsutan tätä samalla, kun yritän vetää kämppäni ovea kiinni hyvin vaivalloisesti kauppakassi samassa kädessä.
Kun se lopulta - laskettuani kassin lattialle - onnistuu, annan koiralle pusun ja riisun takin sekä kengät. Huomaan Rillan haistavan heti, ettei Prisman kassissa tällä kertaa ole aivan tavallisia ruokaostoksia. Alan purkaa sieltä pakkauksia yksitellen. Kiusaan koiraani esittelemällä tälle jokaisen ostoksen ja laittamalla ne sen jälkeen keittiön pöydälle sen ulottumattomiin.
Nakkeja, maksalaatikkoa, luu, possunkorva, uusi vinkulelu ja vetoköysi... Tänään on Rillan syntymäpäivä, ja halusin juhlistaa sitä jotenkin. Suunnitelmasta oli muodostunut seuraavanlainen: pitkä lenkki heti aamusta, jonka tein jo, kauppareissu sillä välin, kun uupunut lemmikkini lepäsi hetken laakereillaan ja sen jälkeen olisi herkullisen syntymäpäiväaterian vuoro. Loppupäivä olisi varattu koirakavereiden kanssa telmimiseen. Olen sopinut treffit koirapuistossa kahden Rillan suosikkileikkikaverin kanssa.
Otan kaapista lautasen ja avaan maksalaatikkopaketin. En ole tehnyt tätä koskaan aikaisemmin, enkä ole varma, pitäisikö maksalaatikkoa lämmittää, joten päätän käyttää sitä varmuuden vuoksi pienen hetken mikrossa. Sitten kumoan sen lautaselle ylösalaisin ja tuikkaan siihen pystyyn neljä nakkia.
"Ja näin! Synttärisankarin kakku on valmis. A vot", kehaisen ja näytän sitä Rillalle.
Juuri, kun olen laskemassa sitä lattialle ja päästämässä Rillan sen kimppuun, alan miettimään, onko kovin järkevää antaa koko tuo puolen kilon kakku kerralla herkkävatsaisen koirani tuhottavaksi ja päädyn siihen lopputulokseen, ettei todellakaan ole. Otan siis veitsen ja leikkaan sen neljään osaan niin, että jokaisessa on yksi nakki, ja annan vain yhden lattialle. Rilla ryntää heti ahmimaan.
"Maistuuko? Toivottavasti, koska saat syödä sitä vielä huomenna ja ylihuomennaki", totean sille.
Ei mene kuin noin minuutti, niin kakunpala on kadonnut.
"Sähän söit ihanasti nautiskellen", nauran. "No, mikä on tuomio?"
Rilla tuijottaa minua hiljaa. No, tietenkin se on hiljaa. Mutta sen ilme näyttää iloiselta, joten eiköhän se ollut ihan hyvää.
Kello on vasta puoli yksi, - leikkitreffit on sovittu kahdeksi - joten päätän antaa Rillalle jo tämän ensimmäisen varsinaisen syntymäpäivälahjan: kalkkunavinkulelun. Olin testannut sitä kaupassa ja todennut, että ääni oli niin helvetin raivostuttava, että Rillan olisi pakko pitää siitä.
Olin oikeassa. Annettuani sen rakkarikoirani käsiin ei rauhallisesta asunnosta ole enää tietoakaan, mutta yritän pitää mielessä, että sillä on sentään tänään syntymäpäivä. Toivon vain, ettei raivokas vinkuna kuulu naapuriin asti...
Alan jo olla itsekin hieman nälkäinen. Unohdin ostaa kaupasta mitään kunnon ruokaa, kun keskityin vain koiran herkkuihin, mutta onneksi kaapista löytyy pastaa ja pakkasesta kanaa. Sulatan kanan mikrossa ja heitän pannulle. Paistan ja maustan sen sekä keitän pastan. Lisään ruokakerman pannulle, annan sen kiehua ja kaadan vedet pois pastakattilasta. Lopuksi yhdistän kastikkeen pastan sekaan ja ta-daa, erittäin nopea kanapasta à la Aleksi Kaunisvesi on valmista.
Syön lautasellisen ja jätän yli jääneen pastan jäähtymään, jotta voisin myöhemmin laittaa sen jääkaappiin. Rilla mekastaa edelleen vinkulelunsa kanssa - eteisessä.
"No, eiköhän me lähetä sitten kävelemään sinne sun kavereitas kattomaan", sanon korottaen ääntäni kalkkunan huudon yli. Rilla jättää lelun heti ja tulee luokseni häntä heiluen. Ilmeisesti se hyväksyi ehdotukseni.
Laitan sille pannan ja kiinnitän fleksin, vedän takin päälle ja kengät jalkaan ja lähden ulos asunnosta. Koirapuisto sijaitsee aivan taloni läheisyydessä, matkaa on ehkä noin puolisen kilometriä. Päästyäni sinne huomaan, että toiset koiranomistajat ovat olleet aikaisessa. Kello on vasta varttia vaille kaksi, mutta he ovat jo täällä.
"Moikka", tervehdin iloisesti Samua ja Elinaa sekä näiden koiria Niilaa ja Pepiä.
Päästän Rillan vapaaksi heti, kun portti on saatu turvallisesti suljettua takanamme.
"Hyvää synttäriä, päivänsankari", Elina toivottaa Rillalle ja yrittää rapsuttaa ympäriinsä ryntäilevää koiraa.
"Niin, mites se synttäripäivä on menny?" Samu kysyy.
Naurahdan. "Ihan hyvin, käytiin normaalia pidempi lenkki ja tein maksalaatikko-nakkikakun. Sitten se sai lahjaks kalkkunavinkulelun, ja vielä on tulossa vetolelu ja possunkorva."
"Oho, no sillähän on ollu onnenpäivä", Elina toteaa.
"No on tosiaan", Sami sanoo.
YOU ARE READING
Another Sun (Blind Channel fanfic)
Fanfiction"Somewhere beyond this starless sky Through the darkest days of mine Another sun will rise" Another Sun on tarina ystävyydestä, musiikista ja siitä, kuinka välillä, oikeiden ihmisten ollessa ympärillä kaikki järjestyy. Enempää sinun ei tarvitse tiet...
