Olit silti isäni

Isi tulee pian takaisin

Sinipukuiset miehet seisoivat taas ovellamme. Ne kysyivät sinua. Taas. Ne kysyivät sinua aina ja aina ne veivät sinut mukanaan. Olit tuhansia kertoja sanonut, että isi tulee pian takaisin. Et sinä ikinä pian tule takaisin. En minä tiedä minne sinipuvut sinut vievät, en tiedä miksi ne vievät isin pois. Oman sankarini, jonka virheitä en näe. 

Katsoin valokuva-albumia, jossa oli tietenkin valokuvia, mitä muutakaan. Kuvassa olit sinä ja minä. Paidaton yläruumiisi oli tatuointien peitossa, olin aina pitänyt niistä. Näissä kuvissa näytimme onnellisilta. Olimme kuin mikä tahansa tavallinen perhe, leikitit minua ja äiti oli ottanut meistä kahdesta kuvan. Pitihän ne hetket ikuistaa kameralle, kun et riehunut humalassa. En oikeastaan muista sinusta paljoa, mutta muistan sen miten jätit minut aina odottomaan yksin tapaamisiamme. 

Sinulla ei ollut lupaa tavata minua muuta kuin valvonnassa, tiedän, ettet pitänyt siitä ja siksi jätit tulematta. Pienenä luulin, että vika oli minussa ja minusta tuntuu edelleen siltä. Tunsin olevani huono tytär,  jota et edes haluaisi nähdä. Monesti jätit tulematta tapaamisiin ilman mitään ilmoitusta. Monta vuotta yritin saada tavata sinua, mutta aina sinä petit minut. Jossain vaiheessa päätin, etten ole enää sinun leikkikalusi ja päätin, etten enää ota tapaamisehdotusta vastaan.

Pyysit monesti, minä sanoin sosiaalityöntekijälle, etten halua tulla taas petetyksi ja nöyryytetyksi. Itkin usein, mutta sitäkin enemmän pelkäsin. Pelkäsin, että tulet ja teet pahaa minulle tai äidille. Toivoin joskus jopa, etten ikinä olisi saanut tuntea sinua. Nyt olen miettinyt asioita enemmän. Olet kuitenkin isäni. 

Mä vien sut Italiaan. Mennään katsomaan tulivuorta ja pidetään hauskaa. Mä opetan sut piirtämään pilviä. Sä oot kehittynyt ihan huikeasti! Mitä kuuluu mun omalle pienelle tytölle? Sun pitää pitää itsestäsi huolta, vaikka isi ei voi olla sun elämässä. Isi rakastaa sua.

Vitun paska. Sä et vienyt mua Italiaan. Sulla ei ikinä ollut rahaa, sä vaan ryyppäsit kaiken tai ostit aineita. Sä varastit mun säästöt ja myit äidin korut. Sä käytit ne rahat kaikkeen muuhun paitsi perheeseen. Olit silti pitkään mun oma sankari. Olit tosi siisti, sä pelastit Xboxilla ja piirsit mulle. Opetit mulle miten piirretään, annoit osan sun lahjakkuudesta mulle. En olis ilman sinua tämmönen kuin nyt olen. Sä opetit mulle myös alkoholin täyttämän maailman. En mä itse ole juoppo, mulla on omat riippuvuuteni. Joskus mietin sitä, mitä meistä kahdesta olisi tullut jos olisit vain päässyt eroon päihteistä. Joskus mietin miten paljon olisit saanut aikaan taiteilijana, jos oisit ruvennut tekemään tatuointeja ja maalauksia työksesi. Sä olit ihan huikea! Sä jaksoit leikkiä pienen minun kanssa pitkään ja hartaasti, sä jaksoit sitä, että mä pidin merirosvoista enemmän kuin prinsessoista.

Kun me äidin kanssa muutettiin pois, mulla oli sua ikävä. Aina kun näin sun tulevan autolla meidän pihaan äiti muuttui vihaisen näköiseksi ja minä vaan juoksin sun luo huutaen isiä. En mä ikinä välittänyt siitä, että olit humalassa. Vasta nyt myöhemmin mä tajusin, että sä olisit voinut satuttaa mua. Mutta et sinä satuttanut, olin sun oma pieni tyttö joka mokasi kaiken.

Isiiiii! Sä näytit tavallista huojuvammalta, mutta ei sen väliä. Juoksin kohti tukevaa sinua ja heittäydyin sun syliin. Sun karhea sänki kutitti poskea, kun viimein sain sukeltaa isäni syliin. Haisit pahalle, ihan itseltäsi, mutta ihan saatanan pahalle. Vanha viina ei haise kenessäkään hyvälle. Olin tottunut siihen jo. Sulla oli isot, vahvat kädet, jotka silittivät mun päätä. 

Isin oma pikkutyttö on kasvanut jo isoksi tytöksi. En tiedä tiedätkö sä sitä miten paha mun on olla. Mua syyllistettiin siitä, etten ottanut suhun yhteyttä. Olen paska tytär ja semmosena mua pidetään. Nyt en enää edes ole yrittänyt. Mulla on ollut omat ongelmani ihan ilman alkoholisti isääkin. Vaikka mä olen aina sun pikkutyttö, mä mietin usein olisitko sä musta yhtään ylpeä. Oot mun oma isä ja mä vähän pelkään, että olen menettänyt sut ikuisesti. Halusin sanoa, etten kanna kaunaa menneistä, mutta en pystynyt. Halusin, että voisit olla osa elämääni, mutta sinä pilasit kaiken. Sä et itse halunnut tavata valvotusti. Jos satut muistamaan, se olisi antanut vapauden siihen, että olisin tullut sun luo aina kylään. Olisin tavannut mummia ja ukkia. Sä pilasit multa sen maailman, missä mulla olisi molemmat vanhemmat. Mä olin jo menettänyt sinut.

"Oot mulle aina number one. Mulla on sua ollu kaameee ikävä ma rakastan sua aina oot mulle hirveen tärkee". Mä tiedän, että tarkotit sitä aina kun sanoit. En vaan ollu sun number one. Päihteet meni ihan aina mun edelle. Et sä muuten olisi varastanut multa ja äidiltä, sä et olisi pannut humalassa olemista meidän perheen edelle. Sä olisit voinut hakea apua, mutta sä mieluummin menetit mut kokonaan. Mä olin sulle ihan saatanan vihanen, tajuatkohan sä sitä itekkään? Meni vuosia ennen kuin sanoin sua isäksi. Nykyäänkin sä olet mulle vaan biologinen isä. Mulla on uusi isä elämässä, vaikka se ei aina omalta tunnukaan.

Sä kuitenkin olit enemmän kuin päihteet. Sä osasit monia asioita, sä olisit voinut olla loistava, fantastinen isä! Sä olitkin sitä aina kun et ollut sekasin aineista tai viinasta. Mä niin toivon, että oltaisiin voitu tutustua enemmän ja paremmin. Mulla on nykyään oma elämä, mietin sua usein ja oon yrittänyt kirjoittaa ja ainut lause, jonka oon saanut aikaiseksi on ollut "Anna anteeksi isä."

Sun pitää ottaa siihen yhteyttä. Se on sun isä. Etkö sä tajua miten paska tyttö sä olet, kun annat muiden mielipiteiden vaikuttaa suhun! Jos et halua olla tekemisissä sun isän kanssa, me kukaan muukaan ei olla sun kanssa. 

Miksei kukaan tajunnut sieltä sitä, että mä oikeasti pelkäsin? Pelkäsin ihan sairaan paljon sitä, että sä satutat mua. Entä jos olisit humalassa tai kamoissa vienyt multa hengen tai satuttanut mua? Entä jos mä muistin susta vaan ne paskat muistot? Ne kaikki kerrat kun pieni tyttö jäi yksin odottamaan omaa isiä. Ne kaikki kerrat kun juostiin äidin kanssa mummun luo sua turvaan. Ne kaikki kerrat kun äiti itki. Ne kaikki kerrat kun ne sinipuvut veivät mun isin pois. Etkö ymmärrä, että sä jätit päälimmäiseksi vaan vihan? Mun poikaystävä oli ensimmäinen ihminen, joka sanoi, että menneistä on osattava luopua joskus. Mä aloin myöntää, että sä olet mun isä. 

Löysin meistä yhtäläisyyksiä, teki mieli joskus jopa ottaa suhun yhteyttä. Se aina jäi. Mä kuulin ukin kuolemasta, kukaan ei sanonut mulle, mä vaan kuulin siitä. Se ei hetkauttanut mua mitenkään. Ukista mulla on kivoja muistoja. Piimää ja silliä. Niillä oli koira jonka nimi oli Katri. Mä makasin lattialla usein ja esitin itkevää, että se nuolisi mun kasvoja. Katri oli mulle tärkeä.

Me ei pidetä suhun yhteyttä.

Ei, ette tosiaan pitänyt. Ette edes silloin kun mulla oli viimeinen mahdollisuus nähdä tuo mies, jolta halusin pyytää anteeksi. Halusin sanoa, että pidin häntä isänäni. Siitä on viisi vuotta kun viimeksi puhuimme. Halusin sanoa, että meneistä viis, hän olisi silti isäni. Vihasin sua niin syvällä sisimmässäni, mutta tiesin, että olisi oikein antaa mahdollisuus puhua. Sillon se oli jo myöhäistä.

Huumeiden, lääkkeiden tai alkoholin yliannostus. Sä olet veriperillinen, ei oo muita lapsia. Haluatko sä mennä siivoamaan kämpän? Sä saat Oulusta ne testitulokset, muuta me ei tiedetä kuin, että seulat oli pompannut huikean korkealle. Omaiset oli kieltänyt sua menemästä katsomaan sun isää, mutta turha sinne olisikaan ollut mennä haastamaan riitaa. 

Sankarini. Viholliseni. Kaikkeni, muttei kuitenkaan mikään. Sä lupasit tuhansia kertoja, että lopetat päihteiden käytön. Mä halusin uskoa siihen, mä olisin silloin ollut valmis tapaamaan sua. Olisin halunnut esitellä sitten joskus lapseni sulle ja sanoa, että tässä on ukki. Mä en tiedä oliko se tarkoituksellista vai vahinko. Mä en tiedä, olisinko mä voinut auttaa sua. Samalla mä olen helpottunut, mutta samalla mua vähän surettaa. Sä olit kuitenkin mun isä. Päihteet vei voiton hienosta miehestä. Päihteet vei voiton taiteilijasta. Päihteet vei voiton pienen tytön isästä.

Tänään mä olen miettinyt kaikkea, mä olisin halunnut sanoa heipat. Mä olisin halunnut sanoa, että olet mulle isä. Nyt mua ei edes kutsuta hautajaisiin, mua ei edes muisteta millään tapaa. Mulle ei kukaan kerro, ensimmäinen virallinen ilmoitus on se, kun ne sinipuvut ottaa muhun yhteyttä. Jospa saat nyt edes levätä ruhassa, jospa sä olet nyt enkelinä jossain. Jospa sä voisit lukea tän tekstin ja  ymmärtää, että mä olen pahoillani kaikesta, mutta enää sitä ei voi korjata mitenkään. Sä olet mun isä aina ja nyt mä olen puoliorpo. Puoliorpo pikkutyttö, jonka isi sanoi, että pitää pitää itsestä huoli. Ja, että mä oon number one. Oletko sä musta ylpeä? Oletko sä ylpeä, että mä oon jaksanut? Mä olen ylpeä siitä, että sä teit musta tämmösen.

Lepää rauhassa isäni.