Why me? 》Niko x Joonas《VALMIS

"Kysy."

》Joonaksen nk. Time skip《
Makoilin Nikon kainalossa minun sohvalla ja katsoimme elokuvaa. "Pojat mä lähen kauppaan nyt. Niko älä yritä yhtään mitään ja Joonas muista puhdidtaa ne haavat." Isäni sanoi eteisestä. "Joo." Sanoin. Ulko-ovi avautui ja meni kiinni. "Pitäiskö ne sun haavat sit puhdistaa?" Niko kysyi. "Varmaa, mut ehk myöhemmi." Vastasin. "Ne kannatais puhdistaa nyt, ettei se unohdu." Niko sanoi ja nousi ylös sohvalta, vetäen minut samalla ylös sohvalta. Hän raahasi minut vessaan ja laittoi vessanpöntönkannenpäälle istumaan. "Mis ne puhdistustarvikkeet on?" Hän kysyi. Osoitin yhtä pitkää kaappia. Niko avasi kaapin ja otti sieltä haavanhoitotavarat. Hän meni polvilleen lattialle, laski tavarat lattialle viereensä ja nosti sitten hihani ylös. Sideharso oli hiukan verinen. Niko kääri sideharson pois kädestäni. "Ne on auennu." Hän sanoi. Hymähdin vain.

Niko alkoi puhdistamaan haavoja, jonka takia irvistin hiukan kivun takia. "Sattuuko ne paljonki?" Niko kysyi. "Ei." Vastasin. Niko nyökkäsi. Kun hän oli puhdistanut haavani  hän alkoi kietomaan sideharsoa käteni ympärille. Hän laski hihani alas. "Noin." Hän sanoi ja nousi ylös lattialta. Hän painoi pusun otsalleni ja pörrötti hiuksiani. "Oot vahva." Hän sanoi. Hymähdin vain. Nousin ylös kannenpäältä ja me lähdimme takaisin olohuoneeseen. Istuimme sohvalle ja jatkoimme elokuvaamme.

》Nikon nk. Time skip《
Joonas oli nukahtanut elokuvan aikana. Nousin ylös sohvalta ja kävelin keittiöön. Joonaksen isä istui pöydänääressä ja joi kahvia. "Siin on ruokaa jos on nälkä." Hän sanoi. Nyökkäsin. "Tota mis teidän lasit on?" Kysyin. Joonaksen isä osoitti yhtä keittiönkaappia. Otin kaapista lasin ja täytin sen sitten vedellä. Join lasin tyhjäksi ja laitoin sen sitten tiskialtaaseen. Olin lähtemässä olohuoneeseen, mutta Joonaksen isä pysäytti minut. "Niko, istuppa hetkeks toho." Hän sanoi. Istuin tuolille.

"Halusitko sä puhua mulle jostain?" Kysyin. "Joo." Hän vastasi, nyökkäsin. "Rakastatko sä oikeasti Joonasta vai leikitkö sä vaa?" Hän kysyi. Yllätyin hiukan kysymyksestä. Olinko minä ollut noin läpinäkyvä vai eikö hän vain luota minuun. "Totta helvetissä mä sitä rakastan, miks en rakastais?" Kysyin hiukan loukkaantuneena. "Mietin vain, sillä Joonas on helposti rikottavissa, enkä halua että Joonas joutuu kärsimään enää yhtään enempää mitä hän kärsii jo. Joten lupaa mulle, ettet sä ikinä, vittu ikinä satuta mun poikaa, onko selvä?" Hän kysyi, jotenkin uhkaavalla äänensävyllä. "Selvä. Voinko kysyä jotain?" "Kysy." "Se arpi Joonaksen kaulassa, se yritti itsemurhaa, eiks ni?" "Joo, kolmesti." "Miks?" "Joonas menetti äitinsä todella nuorena itsemurhaan ja oli paikalla todistamassa sen. Siitä asti hän on syyttänyt itseänsä siitä, vaikka se ei ollut hänen vikansa. Hänen äitinsä ei vain enää jaksanut elää, eikä kukaan voinut auttaa häntä, koska hän ei ottanut apua vastaan ja kaikki luulivat hänen olevan kunnossa, vaikka totuus oli aivan toisenlainen. Joonaksen äiti kärsi vakavan asteen masennuksesta, mistä Joonaskin, ja kaksisuuntaisestamielialahäiriöstä." Mies kertoi.

"Joonaksen äidin kuolemasta lähtien, Joonas ei ole nukkunut kunnolla, hänen ahdistus on mennyt pahempaan suuntaan noin vuosi sitten ja itsetuhoiset ajatukset tulleet voimakkaammin takaisin. Joonas oli vuoden viiltelemättä, kunnes hän alkoi viiltelemään uudestaan. Enkä tiedä miksi, ehkä hän ei ollut vieläkään päässyt yli viiltelystä tai ehkä kaikki kaatui vain hänen päällensä ja hän haluis helpottaa sitä oloa. Mutta nyt pitkästä aikaa, olen nähnyt hänet oikeasti iloisena, sinun seurassa. Kiitos siitä." Hän sanoi hymyillen. "Kiva jos mä voin auttaa jotenkin, vaikka se oliski ihan pientä." Sanoin hymyillen. Minulle tuli jotenkin huono omatunto siitä että leikin vain Joonaksen tunteilla, enkä oikeasti rakasta häntä, mutta toisaalta kyllä hän pääsee siitä yli, joskus aikanaan.
》《》《》《》《》《》《》《》《
Sanoja: 540