Why me? 》Niko x Joonas《VALMIS

Lepositeet

》Joonaksen nk. Time skip《
Kävelin junaraiteille päin. Voitte jo arvata miksi, ja joo kyllä aion päättää tämän kärsimyksen nyt. En jaksa enää taistella vastaan tätä paskaa oloa. Kävelin hetken raiteiden vieressä, kunnes pysähdyin. Katsoin molempiin suuntiin, katsoen että tulisiko jommastakummasta päästä juna. En kuitenkaan nähnyt mitään junaa, joten jäi odottelemaan. Hetken päästä kuitenkin aloin kuulemaan kiskojen kolinaa, eli juna oli tulossa. Nyt tää loppuu. Ajattelin. Suljin silmäni ja olin hyppäämässä junan alle, mutta sitten tunsin kun joku otti kädestäni kiinni, veti minut pois ja me kaaduimme kivikkoon. Juna veti meidän ohi. Avasin silmäni ja näin Joelin.

Nousimme ylös maasta. Tönäisin blondia kauemmas itsestäni. "Miks sä pelastit mut?! Olisit antanu mun hypätä!" Huusin. "No en todellakaa! Elämä on vitun tärkee ja meil on niit vaa yks!" Joel huusi. "Sua ei kuuluis ees kiinnostaa mitä mä teen! Eka vittu kiusaatte siihe asti et haluun kuolla, mut sitku yritän tappaa itteni ni sit ei vittu käykkää! Mitä helvettiä sä haluat et mä teen?!" "Haluun et jatkat elämääs, okei?! Joo ollaan kiusattu sua, mut en silti haluu et sä vittu kuolet!" "Älä esitä välittäväs!" Huusin ja lähdin kävelemään pois päin hänestä. "Mihi sä meet?!" Hän kysyi. "No vittu tapan itteni jossai muual sit ku tääl ei saanu sitä rauhas tehä!" Vastasin. Hetken päästä kuulin juoksuaskeleita takanani ja että joku puhui puhelimeen. "Jätä mut vittu rauhaan!" Huusin. Olisin muuten alkanut juoksemaan, mutta jalkoihini sattui, niin en viitsinyt edes koittaa onneani.

》Time skip《
Joel oli vieläkin perässäni, eikä ollut aikeissakaan jättää minua rauhaan. Hetken päästä huomasin ambulanssin ajamassa meidän suuntaan. Pysähdyin ja jäin tuijottamaan autoa, jos se vaikka menisi ohi. Joel käveli luokseni ja vilkutti kuskeille, jolloin he ajoivat viereemme, silloin vasta tajusin että Joel oli soittanut ne. "Mitä helvettiä?" Kysyin Joelilta. "Joel Hokka?" Yksi ensihoitajista kysyi ja Joel nyökkäsi. "Sä varmaan oot Joonas Porko?" He kysyivät. "Miks?" Kysyin tylysti. "No ei sillä ole väliä suostutko kertomaan, olet jo tuttu meille. Sun kaveris tässä sanoi että sä yritit hypätä junan alle." "No entä sitte? Eiks ihmiset saa vittu olla ilosii edes kerra niide elämäs?" "Joonas itsemurha ei ole ratkaisu." "Kyl se nyt vaa on." "No mut sä lähet meidän mukaan." "Ja vitut lähen." Sanoin ja lähdin kävelemään pois päin. Yritin juosta mutta se sattui, sain silti jotenkin juostua. En kylläkään päässyt hirveän pitkälle kun ensihoitajat ottivat minusta kiinni ja kantoivat ambulanssin kyytiin.

"Noni koitappa nyt rauhottua, muuten me joudutaan antaa sul rauhottavia." Yksi heistä sanoi. Jatkoin rimpuilemista. "Päästäkää mut vittu menee! Mä en tarvii apua!" Huusin. "Joonas rauhotu." "No päästäkää irti ja antakaa mun tappaa itteni! En vittu kestä elää enää!" Huusin. Tunsin pistoksen olkapäässäni ja sitten minulle tuli rauhallinen olo. Hetken päästä auto lähti liikkeelle.

》Time skip《
Heräsin ja olin jossain huoneessa. Oloni oli todella sekava. Nousin istumaan ja katsoin ympärilleni. Huoneessa oli kaksi sänkyä lisää. Mis vitus mä oon? Mietin. "Oh sä heräsit. Oota hetki." Joku poika sanoi ja hävisi sitten huoneesta. Hetken päästä huoneeseen tuli tuo poika ja joku hoitaja. "Hei Joonas. Minkälainen olo sulla on?" Nainen kysyi minulta hymyillen. "Sekava. Tota missä mä oon?" Kysyin. "Olet nuorisopsykiatrisellaosastolla." Hoitaja kertoi. Psykiatrisella? Eli suljetul! Huusin mielessäni.

"Ei ei ei ei! En mä tänne kuulu! Mul on kaikki hyvin! En oo niinku muut tääl!" Huusin hoitajalle. "Joonas sulla ei oo mitään hätää." Hoitaja sanoi. Nousin ylös sängystä ja lähdin huoneesta, kuitenkin kaatuen matka sillä näköni oli hiukan sumea vielä. Nousin ylös lattialta ja juoksin kohti oletettua ulko-ovea. En kuitenkaan päässyt hirveän kauas, kun jotkut hoitajat ottivat minusta kiinni. Aloin tappelemaan vastaan. "Päästäkää mut pois! Mä en kuulu tänne! Haluun kotiin!" Huusin. "Ei sul oo mitään hätää." Joku sanoi. "Mä en vittu kuulu tänne!" Huusin. He veivät minut yhteen huoneeseen ja laittoivat minut lepositeisiin. Yritin päästä lepositeistä pois, mutta turhaan, ei niistä pääse pois.
》《》《》《》《》《》《》《》《
Sanoja: 619