6. Kylmiäväreitä

415 10 0
                                    

Aleksi:

Heräsin jo varmaan 2tuntia sitten, mutta nyt olen vain pyörinyt sängyssäni.
Minua häiritsee, jokin taino taidan tietää mikä.

"Minkä takia mä otin tuon mukaan?"
Sanon itselleni katsoessani yö pöydällä löhöilevää kirjettä.

Tiedän, että tuo kirje on Y/n:in.
Löysin sen eilen hänen lattialtaan kahden ruusun vierestä sohvalta.
En voinut sitten millään olla ottamatta sitä mukaani.

Kirjeessä lukee kauniisti" Y/n:ille".
Eihän se minulle kuuluisi, mutta järkevä pääni sen taas teki.
Minkä minä sille voin?
Sen takia ehdotin, että olisimme tänään sillä haluan puhua tästä ja meistä.

Joka tapauksessa aijon avata tuon kirjeen nyt.

"Ikävä sinua.
Ikävä meitä.
Teidän, että tein väärin, mutta tahdon korjata sen.
Oltaisiinko kuten ennen<3
T:Niklas"

Kuka helvetin Niklas ja mitä se oikein haluaa Y/n:ista.

____

Y/n:

Seison pihassani tähyillen tuttua autoa.

"Ei vieläkään näy"
Sanon itsekseni, koska tiedän, että Aleksi on aina ajoissa.

"En mä autolla tullut"
Kuulen jonkun sanovan takanani.
Käännyn hätäisesti ympäri.

"Aleksi?"
Sanon ja menen halaamaan tuota.

"Mä haluan viedä sut sinne rannalle missä tavattiin.
Sopiiko?"
Tuo sanoo minulle välittämättä siitä, että roikun hänessä.

"Toki"
Sanon ja tuo lähtee kohti läheistä rantaani.
Juoksen tuon perään.

_____

Istumme molemmat tuohon samaiselle laiturille.
Ranta on tänään tyhjillään.
Vain minä ja Aleksi.
Ei ketään muuta.

"Mä haluisin puhua Jennistä"
Aleksi sanoo minulle kääntäen kateensa minuun.

"Pitäiskö mun tuntea se?"
Vastaan sillä en ole edes kuullut tuollaisesta tytöstä.

"Ei,
mutta kohta tiedät."
Tuo sanoo vielä ennekuin vaikenee hetkeksi.

"Okei? Kerro vaan"
Vastaan lyhyesti.

"Mä en tiedä muistatko sä Jenniä.
Sitä tyttöä, joka mua kuskas sinne kahville ja istui viereisessä pöydässä salakuunnellen meidän juttuja."
Tuo sanoo ja jatkaakin nopeasti.
"Se on mun Ex:sä me oltiin kihloissa, mutta sen jutut meni vähän pitkälle.
Siitä päivästä, kun me tavattiin se ei oo antanut mun tapailla muita tyttöjä ja pakotti vaihtamaan mun puhelin numeronkin."
Katson tuota pää kallellaan.

"Aika itse päistä"
Sanon, mutta Aleksi avaa saman tien suunsa.

"Me erottiin noin kaks viikkoa sitten ja siitä lähtien se on piinannut mua viesteillä ja puheluilla.
Mutta se mistä mä halusin puhua on tästä."
Tuo sanoo ja ojentaa naamani eteen avatun kirjeen, jossa lukee "Y/n:ille".
Otan kirjeen käteen ja alan lukea tuota.

"Ikävä sinua.
Ikävä meitä.
Teidän, että tein väärin, mutta tahdon korjata sen.
Oltaisiinko kuten ennen<3
T:Niklas"
Luen tuon ääneen Aleksille.

"Mitä helvettiä? Miks tää on sulla?"
Kysyn tuolta korottaen ääntäni.

"Mä löysin sen eilen sun sohvalta ruusujen kera mun oli pakko ottaa se.
Sori!"
Tuo yrittää selittää minulle.

"Mutta miten Niklas on päässyt mun taloon?"
Selitän tuolle itku kurkussa.

"Kertoisitko sä vähän siitä ja teistä?"
Aleksi sanoo rauhoittelevalla äänen sävyllään.

"En mä tiedä.
Vuos sitten me tavattiin 1kk sitten erottiin.
Normaali suhde that's it."
Sanon tuon vaihaessa ilmeensä hiaman huolestuneeksi.

"Miks sä sit pelkäät sitä?"
Hän kysyy minulta.

"Miten niin pelkään!
Se oli hyvä ihminen"

"Mut miksä pelkäät sitä"

"Usko en mä sitä pelkää.!"

"Ei kukaan reakois noin, jos sitä ihmistä ei pelkäisi"
Tuo sanoo samalla, kun ottaa minut halaukseen.
Tuon halaus saa minut tuntemaan itseni turvatuksi.

"No kaikki alkois siitä, kun mä aloin tekemään töitä sairaalassa.
Niklas oli mun työ kaveri.
Kai me jotenkin hengattiin paljon ja siitä se lähti.
Se sai potkut sieltä kun se oli pahoin pidellyt jonkun ihmisen.
Noh siitä lähtein se on pitänyt mua ns vankina, pahoin pidellyt ja uhkaillut.
Se sanoi, että jos kerron tästä kellekään mä kuolen."
Minä tosiaan uskalsin kertoa sen tuolle.
Saatan tosiaan luottaa tuohon paljon enemmän, kuin tuo tietääkään.

"Miks et tee rikosilmoitusta?"
Tuo kysyy minulta.

"En mä uskalla.
Se tappaa mut kuitenkin.
Kyllä mä kerroin siitä mun äitille ja sit kautta johonkin poliisille.
Sitä on yritetty ettii jo pitkään mut ei sitä oo löytynyt.
Pelottavinta on se et sillä on mun kämpän avaimet ja se siis pääsee sinne ihan milloin vaan. "
Sanon hoksaten samalla, että viime viime yönä hän oli varmasti siellä tuon kirjeen kanssa.
Kylmätväreet valloittavat kehoni.

"Eli se on mahdollista, että se on itse tuonut tuon kirjeen sulle"
Tuo sanoo pitäen minua yhä kovempaa kiinni.

"Niih.."

"Mä voin tulla sun luo yöks siihen asti et sulla on taas turvallista olla"
Tuo sanoo ja suuntaa katseensa minuun.

"Kiitos, että sä haluut nähä vaivaa tähän kaikkeen."
Sanon vielä hiljaa.

"Sitä varten parhaatystävät on."

Tuo sana lämmitti sydäntäni.
Aleksi.
Aleksi on se kenet otan koska tahansa itselleni.

____

Words: 710<3

Kuudes osa!
Mitä pidätte:>









WITH YOUR LAST POWERS // Aleksi kaunisvesi x reader //VALMIS✅️Onde histórias criam vida. Descubra agora