Aleksi:
Herään aamulla Y/n:in vierestä olohuoneestamme.
Ehei.
Luulitteko oikeasti, että nukkuisimme omissa sängyssämme.
Tuo tuhisee vieressäni söpösti, kun kuulen tuon läppärin ilmoitus äänen.
En voi vastustaa kiusausta ja siirrän tuota tyttöä hieman, että saan käteni varovasti pois tuon ympäriltä ja nappaan koneen käteeni.
"Jes!"
Melkein huudan onnesta, mutta yhtä nopeasti, kun suuni avasin laitan sen myös kiinni sillä en halua herättää Y/n:ia.
Siinä muuten taisin onnistua ainakin jotenkin.
Tuo poliisi on vastannut jotain eiliseen viestiimme.
Avaan tuon kopion ja alan lukea tekstiä.
~Niklas löydettiin viikko sitten menehtyneenä Oulun musiikkilukion pihalta~
"Kuollut! Hyvä! "
Sanon ajatuksissani ääneen.
"Kuka on kuollut?"
Viereen kömpivä tyttö kysyy.
"Lue"
Sanon ja annan tuon läppärin hänelle.
"Kuolleena?
Miten muka?"
Tuo se jaksaa kiinnostua uusista asioista.
Minun mielestäni tuo on helpottava uutinen.
"Se ei ollut siis Niklas. "
Sanon välinpitämättömästi.
"Ihan varmana muuten oli!
Ne lasitkin oli satavarmana sen!
Ja kuka muka sit sen kirjeenkin mulle ois tuonu"
Tuo änkyttää.
Minua hiaman kiristää päästä tuon harhailu.
Onhan se nyt ilmi selvää ettei kuollut henkilö voi millään ilmestyä rannalle ja pudotella laseja.
"Annetaan tän jutun olla.
Se ei ole edes elossa, eikä se sua varmaan voi kiusatakkaan"
Sanon lyhyesti ja ytimekkäästi.
____
Y/n:
Olen hiaman ehkä harha luuloinen, mutta en suinkaan hullu.
En minä mitään harhojakaan silloin voinut nähdä.
"Mä lupaan, että mä voin todistaa sulle vielä joskus, että mä olen oikeassa"
Huikkaan tuolle itsevarmana.
"Joko sä lopetat ton tai mä haen sulle jonkun pään hoito paikan"
Tuo sana.
Aleksin suusta?
"Anteeks mitä"
Sanon ja nousen tuosta sängystä.
"Luule että kuulit oikein.
Ellet nyt sitten kuullutkin taas jotain harhoja"
Tuo sanoo.
"Ai että sä jaksat vieläkin."
Vastaan pukiessani housuja jalkaani.
"Vastahan tää alko"
Aleksi jankkaa minulle.
Päässäni pyörii vain Aleksin sanat.
Repeän itkuun.
Heitän lähimmän paidan päälleni nappaan puhelimeni ja laitan kengät jalkaan.
"Älä nyt suutu"
Kuulen tuon sanovan vielä olohuoneen puolelta.
Emmin hetken, mutta avaan oven ja lähden kävelemään pois päin kodistamme.
Tarvitsen aikaa pääni selvitelyyn.
"Kerta Aleksi ei meinaa auttaa mua mä selvitän tän yksin."
Sanon.
___
Olen tarpeeksi kaukana Aleksista ja otan puhelimeni käteen.
Tähyilen ympärilleni ja vuorotellen puhelimeni yhteystieto luetteloa.
*Niklas*
Painan tuosta.
Hetken olen jo ehkä hiaman helpottunut, ettei tuo vastaa, kun kuulen vain tuuttausta tuuttauksen perään.
"Moi?"
Olen jo lähes sammuttamassa puhelinta kunnes kuulen tutun äänen.
"Niklas?"
Sanon ja laitan puhelimeni takaisin korvalleni.
"Shh.
Oota"
Kuulen tuon sanovan ja tottelen tuon käskyä.
"Joo mitä asiaa"
Tuo jatkaa hetken päästä.
"Ooksä hengissä.
Taino oothan sä"
"Kuin sä tollasta"
Tuo kysyy.
Emmin hetken sanomaani, mutta vastaan kuitenkin totuudella.
"Mä näin sut eilen rannalla.
Mä tein Aleksin kanssa susta rikos ilmoituksen, mut ne sano et sä oot kuollut"
"Ooksä yksin?"
Tuo kysyy nopeasti.
"Oon? Kui?"
"Tuu sairaalan viereiselle hylätylle tehtaalle.
Selvä?"
"Millon?"
"Nyt.
Mä ehdin jutella vaan hetken eli tuu sit nopee"
Tuo sulkee puhelun.
En tiedä pitäiskö minun oikeasti mennä, mutta voisin sitten ainakin todistaa Aleksille kaiken olevan totta.
____
Words: 484<3
Viidestoista osa!
Mitä mieltä?
YOU ARE READING
WITH YOUR LAST POWERS // Aleksi kaunisvesi x reader //VALMIS✅️
Action"Ymmärräthän sä etten mä oikeesti sitä tarkoittanut" Tuo sinisilmäinen poika edessäni yrittää selittää minulle. "Ai et tarkoittanut, mutta sanoit sen silti" Vastaan tuolle välinpitämättömästi pakatessani laukkua. "Sovitaan tää ja jatketaan elämää s...
