TW: ITSETUHO/VIHA
Aleksi:
Tuon sanat mursivat minut totaalisesti vain siksi, että sisimmisäni tiedän tuon kaiken olevan totta, mutten halua uskoa sitä, että tosiaan siinä videossa olin minä.
_____
Juoksen vessaan tuon lähdettyä ovet paukkuen.
Haluan paeta.
Vihaan itseäni tällä hetkellä erittäin paljon.
Voikun voisinkin laittaa tämän kaiken paskan viinan piikkiin, muttei kukaan kuitenkaan uskoisi minua.
Turhaa se vain olisi.
Nojaan vessani peiliin ja katson itseäni, en pystynyt siihen mitä lupasin.
Itsetuho nousee päähäni.
En ole ikinä ennen edes harkinnut harkitsemaani, mutta nyt lyön nurkkini tuohon edessä kyhjöttävään peiliin, josta minä katsoin vielä hetki sitten epäonnistunutta itseäni.
Ei tunnu missään, vaikka pienet sirpaleet matkustavat rystysissä olevista haavoista sisään kehooni.
Tuo terävin peilistä pudonnut osa pistää silmääni.
Ajattelin, että nyt teen sen.
Elämä hymyilisi taas ja minä pääsen sinne mihin halusin jo 10-vuotiaana.
Äiti varoitti mua aina mun mielestä, sillä mä olen aina ollut tosi harhaluuloinen ja itseään vihaava henkilö.
Äiti yritti saada mut monesti jonnekkin hoitoon, mutta mä karkailin aina kotoa, kun mulla se aika oli.
Mulla oli pienenpänä todella huono olla ja niin oli nytkin.
Käteni tärisevät.
"En minä pysty."
Kuiskaan itselleni.
Mietin.
Jos kestäisinkin vielä ainakin huomisen?
Romahdan lattialle.
Suljen silmäni, sillä kaikki lähellä olevat esineet muistuttavat jollain tavalla itsetuhosta.
Puhelimen soi ja nostan tuon käteeni.
Vastaan puheluun miettimättä kuka puhelun toisessa päässä on.
"Aleksi mihin sä lähit eilen"
Hätääntynyt mies selittää.
"Kuka oot"
Vastaan vihaisesti.
"Olli?"
Tuo sanoo.
"Olli, ei nyt"
Vastaan ja otan puhelimeni korvaltani alas.
"Y/n tuli mua äsken vastaan bussissa. Mitä on käyny?
Se ei jutellu mulle mitään"
Tuo kysyy surullisella äänellään.
"Anna olla"
Sanon ja sammutan puhelun.
Tuon jälkeen Olli yrittää tavoitella minua muutamaan otteeseen, mutten aijo vastata tuolle enää mitään.
Haluan vain olla yksin.
Itseni kanssa.
_____
Y/n:
Istun bussissa kuulokkeet korvillani ka popitan musiikkia.
Olli.
Kyllä, Olli oli aivan äsken samassa bussissa kanssani, mutten jaksanut reakoida tuon innokkaisiin heilutuksiin edes katseellani.
Olen matkalla Ouluun Aleksi mökille, sillä teidän ettei Aleksi sinne ole menossa.
Puhelimeeni vilahtaa viesti, keneltä muultakaan kuin Aleksilta. Päätän avata tuon.
~"Ajattelin itseni aina kaiken edelle.
Kai joskus sekin pitää oppia, että elämässä on kyse paljon muusta kun itsensä tyydyttämisestä.
Mä olen pahoillani etten ollut sellainen, kun halusit" ~
Vittu nytko siitä runkuttajasta on tullut joku helvetin runoilija.
Aivan vitun sama, jätän tuon miettimään asioitaan yksin.
Sammutan puhelimeni ettei minun tarvitse enää katsella toisten huolestuneisuutta.
____
Vaihdan tuosta bussista junaan, jolla pääsen Ouluun.
Pääsin pikajunaan joka meinaa minulle sitä, että pääsen perille noin viidessä tunnissa eli nopeammin kuin autolla.
En ole ehkä vihainen Aleksille sillä enhän minä teidän mitä tuolloin oikeasti tapahtui, vaikka tuo myöntikin suudelleensa tuota.
Haluan kyllä selvittää asian joskus mutten nyt, sillä me molemmat tarvitsemme vain omaa rauhaa.
____
Words: 456<3
Kahdeskymmenes kuudes osa!
Tässä vähän lyhyempi luku pahoittelen!
YOU ARE READING
WITH YOUR LAST POWERS // Aleksi kaunisvesi x reader //VALMIS✅️
Action"Ymmärräthän sä etten mä oikeesti sitä tarkoittanut" Tuo sinisilmäinen poika edessäni yrittää selittää minulle. "Ai et tarkoittanut, mutta sanoit sen silti" Vastaan tuolle välinpitämättömästi pakatessani laukkua. "Sovitaan tää ja jatketaan elämää s...
