Aleksi:
Sari ja kalle lähtivät hetki sitten kotiin, sillä molemmilla on töitä huomenna, taino lasketaanhan se jo täksi päiväksi, kun kello on puoli neljä aamuyöstä.
Itellä olisi vielä vähän päälle viikko vielä lomaa, mutta pian munkin työt alkaa.
Mä oon huomanut, että mun elämä alkaa koostumaan oikeestaan vaan stressistä.
Pakko elättää itteensä ja muita läheisiä samalla, kun työt painaa päälle.
Nytkin istun sairaalan odotus tilassa ja odotan lääkärin saapumista hirveessä elämä tilanteessa.
Milloin mä oon tehnyt tarpeeksi?
Ajoin ensiksi samoilla itkusilla silmillä 6tuntii hesasta tänne ja nyt mä en saa edes tietää mikä tilanne Y/n:illa on.
Ei tästä tuu hevonhelvettiä.
*****
"Hei mä olen Henna!
Y/n:ia vois tulla tuota pikaa moikkaamaan, mutta mulla ois muutama juttu Aleksi sulle ihan kahden kesken"
Tuon pienen käytävän ovesta äsken ulos astunut lääkäri sanoo ja heilauttaa päätään merkiksi siirtyä sivummalle.
Katsahdan Olliin ja tuo nyökkää minulle siirryn siis astetta sivummalle lääkärin ulottuville.
"Asia on nyt siis niin, että kun y/n hyppäs siitä palavasta veneestä pois hän löi päänsä ja sai aivotärähdyksen.
Siitä seurasi sitten muistin menetys eli Y/n ei juurikaan muista mitään tämän ja eilisen päivän tapahtumista."
Tuo sanoo katsoen minua silmiin.
"Siinäkö kaikki?"
kysyn ihmeissäni, mutta samalla iloisena ettei muita vammoja tullut.
Iloni häipyy kuitenki yhtäkkiä, kun nään tuon ilmeen kääntyvän nopeasti surulliseksi.
"Niin tota.
Kuvatessamme Y/n:in päätä huamasimme pienen kasvaimen tuon takaraivossa"
Tuo selittää raapien päätään.
"Onko se vaarallinen"
Kysyn vuorostani, kun pienet kyyneleet virtaavat poskiltani paidalleni.
"Mä en osaa vielä sanoa.
Otettii kiireellisessä leikkauskessa siitä näyte ja lähetettiin tutkittavaksi.
Kirurgi uskoo sen olevan ihan hyvä laatuinen muttemme voi olla varmoja asiasta."
Tuo viimeinen lause saa sydämmeeni pienen vihalaisun tunteen.
~Muttemme voi olla varmoja asiasta~
Tätäkö se elämä on.
Miettiiköhän kukaan ikinä miltä minusta mahtaa tuntua.
Itkin tänään, eilen ja viimeviikolla, niin teen myös huomenna, ylihuomenna ja viikon päästä.
"Niin ja vielä siitä pojasta joka menehtyi veneen mukana..."
Tuon puhetyyli saa minun todella kyseenalaistamaan tuon pojan touhuja. Kuka hän todella oli?
"Joo? Kuoliko se?"
Kysyn.
"Onko sulle tuttu tälläinen, kuin ootas...
Niklas lindelperg? tai tiedätkö tiesikö y/n tälläistä henkilöä?"
"Ei, en tiennyt ei kukaan meistä tiedä"
Sanon antaen tuolle pienen valkoisen valheen.
Y/n ei siis valehdellut minulle silloin tulipalon aikoihin nähneensä tuon.
Noh ainakin hän on nyt todistetusti kuollut.
"Joka tapauksessa tuo poika siis menehtyi hapen puutteeseen.
Poliisit tutkivat tuon kyseisen pojan rikosrekisteriä ja siellä luki, että Y/n olisi jossain vaiheessa ollut osa tuon elämää.
Oletko sä varma ettei Y/n tiedä tuosta mitään"
"Se saattaa olla Y/n:in ex:sä"
Sanon hiaman allapäin.
Nytkö tämä piti ottaa puheeksi.
Uskon, että Y/n ei halua tietää mitään tapahtuneesta.
"Aivan.
Haluatko sinä kertoa Y/n:ille tuon tilanteesta vai kertooko hoitajat tai kirurgi?"
"MÄ. Mä voin!"
Huikkaan tuolle sillä keksin päässäni hyvän suunnitelman.
Jotta pääsemme jatkamaan elämäämme Y/n:in kanssa suht normaalisti en aijo kertoa tuolle Niklaksesta tai meidän riidasta.
Haluan, että tuo muistaa jatkossa vain hyvät tapahtumat.
_____
Y/n:
Minut herätettiin äsken eikä minulle kerrottu mitään muuta kuin, että Aleksi tulee pian.
Olen aivan kujalla.
Päähäni sattuu ja sen ympärillä on jonkin lainen sideharso.
Nuo hoitajat vain kierii ympärilläni kunnes Aleksi astuu huoneeseen ja nuo lähtee samalla oven avauksella.
"Aleksi"
Sanon ja purskahdan pieneen itkuun.
"Hirvee ikävä"
Tuo sanoo halatessaan minua.
"Mitä on tapahtunut?"
Kysyn ku päähäni alkaa koskemaan taas enemmän.
"Mikä on sun viimeisin muisto mitä muistat?"
Tuo kysyy.
"Ehkä....ööömmm....
Mä muistan vaan, että me tultiin mökiltä ja mä jäin kotiin, kun sä lähdit jonnekin tapahtumaan sitten kaikki pimenee"
Tuon ilmeen muuttuu helpottuneeksi; kun saan tuon sanottua.
"Okei noh sä lähdit takas mökille ja menit sillä meijän rikkinäisellä veneellä vesille sit se syttyi palamaan ja sä hyppäsit siitä pois.
Kalle ja Sari mun täti ja setä"
Tuo ehtii sanoa kunnes keskeytän tuon.
"Joo kyllä mä ne muistan, mut miks mä olin yksin"
Kysyn kun tuo alkaa taas selittämään jotain.
"Kuuntelen nyt.
Eli sit sä löit pääsi ja Kalle kävi hakee sut sieltä vedestä, sit sut tuotiin tänne sairaalaan."
Tuo selittää piittaamatta kysymyskestäni.
"Niin mut miks mä olin yk-"
Ehdin sanoa kunnes tuo hyökkää huulilleni.
"Ei mietitä jooko sitä"
Tuo tuhertaa tuon kaiken seasta.
____
Kun tuo vihdoin saa tarpeeksi huulistani tuo vaihtaa ilmeensä surulliseksi.
"Y/n"
Tuo aloittaa.
"Sä tiedät että mä vihaan tota, kun käytät mun nimeä tilanteessa missä kaikki on hyvin"
Pyöräytän silmiäni.
"Kaikki ei nyt oo ihan okei.
Mietiksä yhtään miks sulla on päässä toi sideharso?"
Aleksin kysyy, kun saa aivoni toiminnan räjähtmään.
"Mitä mulle tapahtuu?"
Kysyn hätääntyessäni.
"Sulta löydettiin kasvain"
Tuo purskahtaa itkuun.
"Ka...sv.....ain?"
Selitän vielä, kun tunnen Aleksin kyyneleet paidallani.
Kaikki ei tosiaan ole nyt hyvin.
"Hyvä vai huono?"
Kysyn vielä.
En osaa itkeä ollenkaan vaan olen enemmänkin järkyttynyt tunteesta, että päässäni on todella kasvain.
"Ei ne tiedä se testi kappale vietiin tutkimuksiin....
Se selviää kai muutaman päivän päästä kai"
Tuo sanoo.
Hiljennymme molemmat hetkeksi kunnes tuo nostaa päänsä vatsaltani.
"Mitä jos sä kuolet"
Tuo nyyhkyttää.
"Aleksi rakas en mä ole mihinkään kuolemassa ja lisäksi vielä se et, vaikka se ois pahalaatunen niin hyväs tilanteessa se ehkä on ihan mahdollista poistaa.
Mutta mä voin luvata sulle, että mä en kuole ennenkuin me ollaan päästy kihloihin"
Selitän tuolle ja saankin tuon naamalle pienen hennon hymyn.
"Mä rakastan sua ihan sikana"
Tuo vastaa ja painaa huulensa omilleni.
Aleksi on kyllä aika kultainen ihminen.
En vaihtaisi tuota ikinä kehenkään muuhun.
Oma pieni prinssini<3
_____
Words: 903<3
Kolmaskymmenes osa olkaa hyvä!!!
Mitä pidätte nytkun ollaan päästy jo yli puoleen väliin tässä tarinassa?:>
ESTÁS LEYENDO
WITH YOUR LAST POWERS // Aleksi kaunisvesi x reader //VALMIS✅️
Acción"Ymmärräthän sä etten mä oikeesti sitä tarkoittanut" Tuo sinisilmäinen poika edessäni yrittää selittää minulle. "Ai et tarkoittanut, mutta sanoit sen silti" Vastaan tuolle välinpitämättömästi pakatessani laukkua. "Sovitaan tää ja jatketaan elämää s...
