WITH YOUR LAST POWERS // Aleksi kaunisvesi x reader //VALMIS✅️

34. "Vitun Saksa"

Aleksi:

Herään aamulla Y/n:in vierestä.
Kello on lähemmäksi yhtätoista aamulla ja päätän nousta ylös, yrittäen olla herättämättä tuota tyttöä.

Tänään meillä on tarkoituksena lähteä automatkalle ja yöpyä sitten siellä mihin päädytään.
Aika siistiä vai mitä!

Keittiöön päästyäni napsautan kahvin keittimen päälle ja nappaan puhelimeni käteen.

"Joku taas lähettänyt viestiä"
Sanon itsekseni ääneen, kun avaan tuon viestikeskustelun.
Keskustelu on tullut minulle tuntemattomasta numerosta, mutta päällepäin saatan jo nyt tietää mitä tuossa lukee..

~Hei! Sait viimeisen paikan Saksaan elekrtonisenmusiikin jatko kurssille.
Paikan päällä pitää olla 27.7 eli viikon päästä keskiviikkona!
Voit vielä perua paikkasi jolloin sinun jälkeen hakenut saa sen.
Paikkojaan on vain enää yhdelle joten vastaan otamme vain yhden ihmisen.
Lisä infoa saat hyväksymällä paikkasi.
-Terveisin Carlin Gereus.~

(En saanut aikaseksi kirjoittaa tätä englanniksi niin kirjoitin suomeksi, sekä tuo nimi on ihan päästä keksitty)

"Vitun Saksa.
Miks just nyt"
Raivoan, kun paiskaan tuon puhelimen pöytään.
Juurikun en halua tuota paikkaa enää, saan sen.
Ois voinut tulla tuokin vähän aiksemmin niin mulla olis ehkä, jopa ollut intoa lähteä.
Tiedä kuitenkin kuinka vaikeaa tuonne on päästä eli nyt on tehtävä päätös, joko nyt tai ei koskaan.

"Mitä sä nyt noin kiroat"
Juuri keittiöön astunut Y/n kysyy unisena.

"Se mun Saksan paikka.
Mä sain sen"
Sanon.

"Hei mut upeeta!"
Tuo innostuu.

"Tällä hetkellä se on kaikkee muuta, kun upeeta"
Vastaan.

"Kuin niin?
Sähän oot aina halunnu sinne."
Y/n jatkaa.

"No joo"
vastaan tuolle lyhyesti.
Tosi asiassahan minä olen sinne haaveillut jo siitä asti, kun sinne ilmoittauduin, mutta tuon karua totuuttahan tuo ei vielä tiedä.
"Mut Y/n, sinne lähto on jo ensviikolla ja toiseks siellä asutaan 2vuotta, ja asiahan on niin, että sä et voi tulla mukaan.."
Jatkan.
Tuon ilme happamoituu, kun kuulee sanomani.

"Kaks vuotta eikä me nähä koko aikana?"
Tuon ilme saa minut todella hiljaiseksi.

"Samalla mä kyllä jopa haluasin sinne, sillä tonne Saksaan ei helposti pääse.
Sinne haetaan kahenvuoden välein 10 ihmistä maailman laajuisesti"

"Mut-"
Tuo aloittaa, muttei saa sanottua sanaansa loppuun.

"Joo?"

"Aleksi, mee sä vaan sinne.
Jos mä olisin samassa asemassa mä kyllä olisin iloinen, älä musta välitä mä pärjään kyllä"
Tuo hymyilee.

"Entä sun syöpä"
Sanon.

"Hei, me ollaan selvitty tähänkin asti niin kyllä me selvitään muutama vuos ilman toisiamme, ja sitä varten puhelimetkin on keksitty!"
Tuon äskeinen sanoma saa minut yhä onnellisemmaksi, mutta päähäni juolahtaa se pelottavin ajatus.

"Mitä jos sä sittenkin kuolet sen aikana, enkä mä ehdi tänne suomeen ennen sitä"
Kysyn.
Katsomme tuon kanssa toisiamme silmiin hetken, kunnes tuo aloittaa.

"Voi kuule Aleksi, mulla on lääkkeet ja muistatko, kun lääkäri sano et tää näyttää ihan hoidettavalta, koska oon terve ja nuori sekä mulla on hyvä vastustuskyky"
Tuo selittää.

"Noh, jos tosiaan sä oot sitä mieltä, että mä voin lähteä niin mietitkö sä yhtään kenen kanssa sä olisit ne kaks vuotta.
Ei kukaan jaksa nii kauaa olla yksin enkä mä halua, että sä oot niin kauan yksin"
Kysyn taas saaden tuolle miettivän katseen.

"Teijän Bändin pojat.
Mä voin olla poikien kanssa!!!
Olli ihan varmana ottais mut mukaan niitte juttuihin! Pääsisin samalla tutustumaa niihin muihin paremmin"
Tuo heilauttaa kättään innoissaan kohti kattoa.

"Kuulostaa aika hyvältä.
Mut, jos nyt sallit niin voitais lähteä matkaan"
Jatkan.

"Tietty"
Tuo tarraa minuun kiinni.

_______

Y/n:

"Kamat kasassa mennääs sitte"
Huikkaan, kun istun apuohjaajan paikalle Aleksin kia'aan.

"Toivotaan et tää reissu menee paremmin ku edelliset"
Tuo hihittää vieressäni, minun ryhtyessä tuohon mukaan.

"Noh mihis me mennään"
Kysyn tuolta pienen naurukohtauksen jälkeen hengästyneenä.

"Kohta näät, sinne kestää hetki ajaa"
Tuo vastaa salaperäisesti.

"Kerro nyt jotain siitä paikasta"
Huikkaan tuolle uteliaasti.

"Iso kallio veden ääressä"
Tuo vastaa.

"Kuulostaa aika ihanalta"
Vastaan.
Jostan syystä olen sellainen, joka ei tykkää treffata jokun kanssa aina jossain kahvioissa ja hianostuneissa ravintoloissa, olen sellainen joka haluaa olla vapaa ja onnellinen, jotenkin muutenkin ravintolat ovan upporikkaiden maita eli minä olen mielelläni pihalla katsoen auringon laskua, kui istun jossain tunkkaisessa ravintolassa jossa kaikki tuodaan eteesi.
Me olemme Aleksin kanssa aika samanlaisia, läheisyys ja vapaus on se meidän juttu.

*****

"Perillä!"
Aleksi kiljahtaa, kun ajaa autollaan pienelle hiekka kentälle, jota ympyröi metsä ja vesi.
Tuon kaiken keskellä on jättisuuri kallio, joka vie melkein koko nökäalani tuonne rannalle.

"Onko sulla tähänkin paikkaan joku tarina?
Mä kuuntelisin sen mielelläni"
Sanon taas uteliaasti sillä rakastan sitä kuinka avoimesti tuo kertoo tarinoistaan.

"On joo, siks mä sut tänne toin."
Tuo sanoo, kun nousemme autosta ulos Aleksin suunnatessa heti takakontille.
"Mulla on vähän eväitä mukana!"
Tuo huitoo minua lähemmäksi häntä ja näyttää pientä koria.

"Missä vaiheessa sä nää hankit"
Kysyn tuolta, kun ihailen tuon korin sisältöä.

Mansikoita ja nutellaa nam!
Vähän aikuisten juomia, ne on kans ihan nam.
Viinirypäleitä ja pikkusen kans viiniä;)

Silmäni bongaa tuon korin pohjalla kyhjöttävän kirjeen, jossa lukee-
"Y/n:ille"
Joku päässäni loksahtaa paikoilleen ja saan muistikuvan veneestä, joku mies ja minä, räjähdys ja olen vedessä.
Otan muutaman askeleen taaksepäin tuosta pojasta.

"Mikä tuli? Ostinko mä liikaa alkoholia?"
Tuo hätääntyy.

"Ei et ostanu! Mun silmät vaan jotenki harhaili, älä välitä"
Sanon sillä äsköinen muistikuva häipyi päästäni yhtä nopeasti kuin tulikin.

"No, mutta naiset ensin"
Tuo sanoo ja ojentaa kättäään osoittaen tuota kalliota.
Hymyilen tuolle ja ryhdyn kiipeämään tuota kalliota pitkin.

Tämä on sitä elämää.
Tätä haluan elää.

_______

Words: 856<3

Kolmaskymmenes neljäs osa olkaa hyvä!