Aleksi:
Istun tällä hetkellä lentokoneessa, joka tuota pikaa laskeutuu helsingin lentokentälle.
Olen pian kotona!
Vihdoin.
Tänään on 1.11 eli toisin sanoen syntymäpäiväni ja tänä vuonna saankin parhaimman lahjan hetkeen, sillä nään pitkästä aikaa Y/n:in.
En ole nähnyt tuota kahteen vuoteen ja viestittelymmekin on jäänyt viimeisen kolmen kuukauden aikana hyvin vähille, kokonaisuudessaan viestimme olivat mitä kuuluu luokkaa.
Tämä matka ei kuitekaan ollut minulle mikä tahansa turha reissu, vaan päinvastoin!
Tuo Saksan opiskelu paikka avasi elämääni uuden oven, ja tätä kautta pääsen varmasti menestymään urallani vielä enemmän.
Jokin päivä vielä saan toteuttaa suurimman unelmani!
Hetki sitten sain kuitenkin kuulla Ollilta hieman surullisia uutisia liittyen Y/n:iin sillä tuolla on kuulemma kasvaneet kivut ja oireet, muttei kuulemma mitenkään järjettömän sietämättömiksi.
Pahoin pelkään, että tuo liittyy syöpä kasvaimeen, mutta olen valmis taistelemaan Y/n:in puolesta.
Lupaan sen.
*****
Astun pois tuosta koneesta, ja lähden suunnistamaan kulkuteittiäni tuolta käytävältä, jotta pääsisin vihdoin näkemään Y/n:in.
Tuo lentokenttä on aivan täynnä enkä nää tuota tyttöä missään.
Nappaan puhelimeni käteeni ja päätän soittaa Y/n:in numeroon.....
"Mikä vittu nyt"
Kiroan, kun puhelimeni tuuttaa jo kymmenettä kertaa ja sulkee puhelun.
Katsahdan takaisin tuonne ihmisjoukon keskelle ja silmäni pysähtyvät tutun näköiseen poikaan jonka vieressä heiluu vielä tutumpi tyttö.
"Y/N"
Huudan, kun heilautan kättäni saaden noiden huomion minuun.
Ai että.
____
Y/n:
"Mä en tiedä pystynkö mä tähän"
Ilmoitan, kun astun ulos tuosta autosta, jonka juuri parkkeerasin lentokentän parkkipaikalle.
"Oot vaan niinkun ennenkin"
Olli kohauttaa olkiaan kävellessään takakontille, johon työnsimme Aleksin lahjan.
Ostin tuolle astetta liian suuren ruusukimpun, joka on sonnustautuneena punaiseen silkkipapaeriin sekä "tervetuloa kotiin" korttiin.
Olli taas osti tuolle karhulakanat sekä talvisen hupparin, jota tuo on aina kaupoissa kuolannut.
Tunnen oloni silti pettyneeksi.
Joku nyt ei vaan toimi.
"Mitä jos mä en osaa?"
Änkytän, Ollin kaivaessa tuota takakonttia.
"Y/n....
Se on Aleksi, sun poikaystävä, ei sille puhuminen voi olla noin vaikeeta.
Selvität ne ongelmat sitten kotona ja nyt vaan nautit Aleksin tulosta!
Eiks niin?"
Tuo sanoo kääntyen minuun päin nojatessaan tuohon likaiseen autoon ja kääntyykin takaisin minun nyökätessä.
"Kaikki menee hyvin.
Mä oon sun kanssa"
Tuo jatkaa.
En olisi selvinnyt tästä ilman Ollia, sillä ensimmäiset sanani Aleksille olisivat varmaan ollut sitä luokkaa, etten edes halua ajatella sitä.
Olisin kirjaimellisesti räjähtänyt tuolle tai suututtanut niin, että tuo lähtisi takaisin Saksaan.
Onneksi Ollin kaltainen henkilö on olemassa, ikioma hieman vain feikki veljeni.
"Kävi mitä kävi, mua ei loppupeleissä oikeestaan edes kiinnosta mitä mulle tai meille tapahtuu"
Myönnän, ja saan kuin saankin Ollin hämilleen.
"Mä ymmärrän, että sulla on oikeus olla vihainen, muttei anneta sen paistaa läpi.
Aleksi on varmaan väsynyt ja tarvitsee lepoa ja rakkautta"
Olli sanoo ja ojentaa kimpun käteeni.
"Ollaan molemmat ihankun Aleksin kullan muruja?"
Tuo sanoo anelevalla äänellään.
ESTÁS LEYENDO
WITH YOUR LAST POWERS // Aleksi kaunisvesi x reader //VALMIS✅️
Acción"Ymmärräthän sä etten mä oikeesti sitä tarkoittanut" Tuo sinisilmäinen poika edessäni yrittää selittää minulle. "Ai et tarkoittanut, mutta sanoit sen silti" Vastaan tuolle välinpitämättömästi pakatessani laukkua. "Sovitaan tää ja jatketaan elämää s...
