Näin alkuun pahoittelen tän viivästymistä todella paljon!
Aleksi:
Pidän käsivarsiani visusti tuon rautaisenpenkin käsinojien lomassa.
Sairaala.
Hieman ehkä liiankin tuttu paikka.
"Johan tääkin päivä piti kokea"
Hymähdän miltein kuiskien.
"Kyllä me tästäkin selvitään"
Tunnen tuon lauseen jälkeen Ollin lämpimät sormet olkapäälläni. Käännän katseni tuohon poikaan.
"Mut, entä jos ei?"
Päästän ilmoille tuon sanan, jota olen hautonut päässäni koko tämän reissun ajan.
"Y/n on vahva ja se on valmis taistelemaan, vaikka kenen puolesta, kyllä se kuntoon tulee"
Tuo hymyilee lempeästi vieressäni.
Niinpä. Voisinpa itsekkin uskoa tuon sanoja.
Kello on tosiaan taittunut jo seuraavan aamuyön puoleen, eikä minulla ole tietoakaan kihlattuni voinnista.
Kuinka paska tosiaan ihminen voi olla, jos ei edes yhdestä tytöstä pysty pitämään huolta?
"ÄGGRHHHH. Eikö täällä missään muualla ole vessoja!?"
Kuulen tuotapikaa Joonaksen raivoavan pimeän käytävän päässä.
"Mee johonkin toiseen kerrokseen"
Vieressäni istuva Olli vastaa puoliksi nukkuen.
"Poika pääsee oikein sairaalan vessoja halailemaan"
Tuo jatkaa vielä naurahtaen samalla yrittän pitää huumoria tämän synkän tilan ympärillä.
Hymähdän.
Johan jokainen päivä voi mennä pilalle. Tänään oli kihlamme mutta juhlimisen sijasta Y/n joutuu olemaan letkujenvarassa...
Joel, Niko ja Joonas taas ovat hieman heikoimmilla vesillä rampatessaan peräkanaa vessassa, he saattoivat juoda ehkä hieman liikaa, kun taas minä, Olli sekä Tommi olemme selvillä vesillä! Ainakin vielä...
"Voinko mä jotenkin piristää sua"
Olli kysyy minulta ottaen jälleen kerran olkapäästäni varovasti kiinni.
"Y/n on ainut, joka mua voi tällä hetkellä piristää"
Vastaan ehkä hieman töykeästi tuijottaen samalla tyhjään seinään.
"Uskon että saadaan pian tietää mitä sille kuuluu"
Olli yrittää lohduttaa minua.
"Mmmm"
Mutisen jotain omaani tuolle vastineeksi.
Nyt on vain uskottava parhainpaan ja pelättävä pahinta.
____
Y/n:
Kuulen ympärilläni puheen sorinaa ja laitteiden ääntä, mutta en jaksa avata silmiäni.
"Aleksi?"
Sanon hiljaa tietämättäni missä tällähetekellä olen.
Tuon sanotuani huone hiljenee. Raotan pienesti silmiäni, jotta näkisin mitä on tekeillä.
Rautainen sänky, tippateline, letkuja ympäri kehoani, karut verhot ja valkoiseen paitaan pukeutunut ihminen, vierellään useita muita ihmisiä.
"Ei mitään hätää, mä otan sulta nuo letkut pois"
Kuulen noista yhden sanovan astuessaan lähemmäksi minua.
"Mä olen sun hoitava lääkäri, Henna"
Tuo hymyilee ottaessaan noita inhottavia muovi esineitä suustani.
Lääkäri? Johan mä olen taas sairaalassa.
"Mitä? Missä Aleksi? Miks mä oon täällä?"
Tuon saatua hommansa hoidettua alan kysellä kysymyskiä.
"Muistatko sä mitään?"
Henna kysäisee minulta nopeati.
"E-ei, en"
Vastaan yrittäen muistaa viime tapahtumia.
"Mä istuin autossa, sit kaikki pimenee"
Sanottuani tuon tajuan.
"AUTOKOLARI? ONKO POJAT KUOLLU?"
Miltei huudan.
Aleksille on käynyt jotain. Nään sen tuon ilmeestä.
"Ei, pojat on kunnossa. Ne on huolissaan susta"
Henna jatkaa taas hieman kiehtovalla äänen sävyllä.
"Eikö se ollut kolari?"
Kysyn.
"Tämä sun tapaus ei liity millään tavalla autoihin."
"Vaan?"
Kysyn tuolta hänen katoessa noita hoitajia sänkyni jalkopäässä.
"Nii, Aleksi kertoi sun nauttineen Alkoholia, joka tosiaan saattavat laukasita jonkin näköisiä kohtauksia. Sä pyörryit ja nyt oot täällä.
Me otettiin sulta testejä, sekä magneetti kuvattiin sut uudestaan, Aleksin kertoessa sulla olleen voimistuneita oireita kasvaimeen liittyen."
Tuo kertoo laittaessan verhoa takanaan kiinni.
"Voiko tää olla jotain vakavaa?"
Kysyn nopeasti.
"Jos kuvista löytyy jotain normaalista poikkeavaa, asia voi olla hyvinkin vakava, sillä sulla on ollut pahalaatuinen kasvain, joka on voinut uusiutua ja lähettää etäpesäkkeitä muualle sun kehoon, toki sä olet muuten terve ja sun kasvain on poistettu ainakin osittain, että sinänsä on toden-näköisempää, että sun kohtaus on jonkun muun kuin kasvaimen aiheuttama."
Tuo jatkaa antaen minulle pienen hymyn.
"Entä jos se kasvain on uusiutunut?"
Kysyn saaden huoneeseen rauhattoman tunnelman.
"Jatkosta mä en osaa vielä sanoa. Toivotaan, että mennään parempaan päin"
Tuo hymyilee entistä tsemppaavamman näköisenä.
"Haluako sä muuten nukkua? Kello on jo päälle aamuyön vai haluatko nähdä noita sun kavereita?"
Tuo kysyy noustessaan vieressäni olevasta penkistään ylös.
"Ota pojat tänne"
Sanon nopeasti.
"Selvä mä käyn hakemassa"
Tuo hymyilee kävellessään noiden hoitajien perässä ovelle.
Tällä hetkellä en tahdo nähdä ketään muuta kui Aleksin.
Tiedän jo nyt, ettei jatkossa mikään ole niinkuin ennen..
****
Words:636♡
Nyt jatketaan tää loppuun🤫
ESTÁS LEYENDO
WITH YOUR LAST POWERS // Aleksi kaunisvesi x reader //VALMIS✅️
Acción"Ymmärräthän sä etten mä oikeesti sitä tarkoittanut" Tuo sinisilmäinen poika edessäni yrittää selittää minulle. "Ai et tarkoittanut, mutta sanoit sen silti" Vastaan tuolle välinpitämättömästi pakatessani laukkua. "Sovitaan tää ja jatketaan elämää s...
