˚✧₊ Luku 3. "Mä löysin sut uudelleen" ˚✧₊
_________________________『𝐓𝐚𝐞𝐡𝐲𝐮𝐧𝐠 𝐩𝐨𝐯』
Vien katseeni nuoremman tummiin silmiin ja siten punertaviin huuliin. Jungkook vie hitaasti huuliaan lähemmäksi ja pian toistemme huulet koskettavat toisiaan, kunnes katkaisen hampaillani nuudelin kahtia ja nousen hätäisesti sohvalta ylös.
"U-um... Hohhoijaa... Mua alko tosi kovasti väsyttää.", valehtelen nuoremmalla haukotellen ja otan suuria askeleita yläkertaa kohti, kunnes Jungkook ottaa kädestäni kiinni.
"Taehyung, onks sulla kaikki hyvin?", Jungkook kysyy nostaen toista kulmaansa.
"Siis.. tottakai...Mitä sä oikein meinaat?", änkytän posket punaisena ja vien katseeni nopeasti muualle.Jungkook vääntää suunsa mutrulle ja katsoo minua vakavasti, mutta kuitenkin pian irrottaa otteensa kädestäni.
"Taehyung, tykkäätkö sä musta?", Jungkook kysyy pitäen katseensa minun silmissäni.Tunnen vaaleanpunaisen sävyn korostavan viellä enemmän poskiani ja vien katseeni nuorempaan edessäni, joka kysyy viellä yhden kerran saman kysymyksen samalla ottaen pari askelta eteenpäin.
"J-Jungkook, m-mä.", änkytän samalla katsoen, kun mustahiuksinen on siirtynyt lähemmäs minua eikä siinä ole kun pari senttiä väliä, että huulemme koskettaisivat.
"Hah, olisitpa nähnyt ilmees.", Jungkook naurahtaa samalla lyömällä minua olalle.Vien katseeni jätkään edessäni joka vain väläyttää minulle hammashymynsä ja siinä samassa tunnen jonkun pistävän tunteen rinnassani. Jungkook osaa olla karismaattinen, mutta yritä ottaa jätkästä kunnolla selvää.
"Olisko nukkumaan meno aika?", Jungkook kysyy pitäen katseensa minussa.
"Mitä kello on?", kysyn samalla pitäen katseeni tuon tummanruskeissa silmissä.
"Tulee yhdeksän.", Jungkook kertoo katsoen puhelimensa ruudusta ja siten vie katseensa minuun jälleen.Silmäni pupillit laajentuvat, kun kuulen että kellohan on jo lähellä kymmentä. Vastahan viellä oli iltapäivä, aika todellakin lentää siivillä kun hengailen nuoremman kanssa.
"Jäätkö yöksi?", kysyn päättäväisesti, mutta tällä kertaa yritän pitää katseeni muualla.
"Voin mä.", Jungkook tokaisee leveä hymy kasvoillaan ja kyykistyy ottamaan kulhon josta söimme nuudeleita.
"Mä tulen pian, sä voit laittaa lakanat valmiiksi.", Jungkook kertoo ja kipittää keittiön puolelle kulho kädessään.Minä vain jään katsomaan kuinka nuorempi häviää näkökentästäni keittiön puolelle. Pian kuitenkin itsekin tajuan kävellä yläkertaan kodinhuoneen kautta hakemaan puhtaat pussilakanat nuoremmalle. Kun olen löytänyt tarpeeksi hyvät, kipitän huoneeseeni lakanat, peitto, sekö tyyny käsissäni.
On kulunut noin pari minuuttia ja olen saanut niin sanotusti pedin kuntoon, että molemmat pystymme nukkumaan. Tosin edelleen mietin miksi ihmeessä pyysin nuoremman jäämään yöksi, varmaan tämä miettii kuinka outo persoona olen mutta tosin Jungkook jäi ilomielin. Yhtäkkiä kuulen ääntä vierestäni ja nuorempi on ilmaantunut paikalle hymy huulin.
Jungkook on aivan vaiti ja kävelee ohitseni istahtaen pehmeälle sängylleni ja siten taputtaa sängyn reunaa merkiksi. Riisun paitani heittäen sen vain lattialle ja siten istahdan nuoremman viereen, kiusallinen hiljaisuus valtaa koko huoneeni.
Pian Jungkook vie katseensa minuun samalla heittäen meidän molemmat makuuasentoon. Säikädän hieman ja pidän säikähtäneen katseeni nuoremmassa, joka vain katsoo minua tarkkaan tummanruskeilla kirkkailla silmillään.
"Oot kaunis, Taehyung.", Jungkook henkäisee virne kasvoillaan.
"M-mitä meinaat?", kysyn änkyttäen ja pitäen katseeni nuoremman kasvoissa.
"Silmät, kulmakarvat, nenä, huulet.", Jungkook alkaa luettelemaan viemällä katseensa ensimmäisenä silmiini, siten huuliini.
"Mä löysin sut uudelleen Taehyung.", Jungkook henkäisee samalla viemällä viileän kätensä poskelleni.
"Jung-.", olen juuri sanomassa jotain, kunnes huomaan miehen kasvoilla kirkkaita pulleita yksinäisiä kyyneliä. Näen ensimmäisen kerran nuoremman itkevän ja se tuntuu jotenkin oudolta.Rinnassani on painava tunne, jota en pysty selittämään. Yhtäkkiä tunnen viiltävää päänsärkyä, sekä silmäni sumenevat entisestään ja korvissani on inhottava vihlova ääni ja alan näkee silmissäni jotain epäselvästi.
"Haluisin vaan suudella sua"
"No sit suutelet"❀ ❀ ❀
Herään pian kyyneleet silmissä ja Jungkook vieressäni, joka on ottanut kovan otteen minusta. Jätkä on suloinen, jopa silloin kun nukkuu. Yhtäkkiä muistini valkenee ja muistan mitä illalla Jungkook sanoi;
"Mä löysin sut uudelleen Taehyung."Mitä nuorempi tarkoitti ja miksi en muista mitään muuta paitsi tämän tapahtuman. Vien käteni kasvoilleni samalla pyyhkien kyyneleet poskiltani. Miksi mä näin jälleen jotain outoa, onko Jungkook tämän kaiken takana ja miksi nuoremman olemus muuttui niin äkillisesti.
Vien katseeni nuorempaan joka tuhisee tyytyväisenä vieressäni, mielijohteeni takia vien käteni tuon pehmeille mustille hiuksille ja siten annan suukon jätkän otsalle.
"Sä olet kyllä mysteeri, Jungkook.", kuiskaan hiljaa pitäen katseeni tuossa ja siten suljen uudelleen silmäni. Suljettuani silmäni alan näkee jälleen sitä samaa painajaista, kuinka joku tai jokin itkee keskellä tietä todennäköisesti hälytysajoneuvot vieressään.
"Taehyung...", herään siihen kuinka kuulen Jungkookin kutsuvan nimeäni vapisevalla äänellään.
"Jungkook?", kysyn silmät ristissä puoliunessa.
"Mä näin painajaista.", Jungkook sopertaa samalla pyyhkien kyyneleitään poskiltaan.Vien katseeni nuorempaan edessäni ja pyyhin tuon kyyneleet pois samalla ottaen nuoremman kovaan halaukseen ja lohduttaen.
"Ei hätää Jungkook, se oli vaan painajainen mä olen tässä.", yritän lohduttaa jätkää, joka ottaa viellä enemmän tiukemman otteen minusta.
Kuitenkin myös pian vien huuleni päättäväisesti Jungkookin vaaleanpunaisille huulille. Nuorempi vie katseensa minuun ja painaa viellä uudelleen huulemme yhteen.
En minä odottanut ekana, että tuo vastaisi suudelmaani, mutta taisin olla väärässä._________________________
Joo sori tästä tönköstä, sekä lyhkäisestä luvusta ja pahoittelut, että en ole ollut aktiivinen tämän kirjan suhteen.
Mulla on kyllä ihan kunnon visio tälle kirjalle, mutta sitä on hankala tehdä kirjaksi. Mutta mä kyllä yritän parhaani mukaan!~Kpoppari~
YOU ARE READING
Black Tiger [Taekook]
Fanfiction"Elämä on kuin unta. Välillä tuntuu siltä, että olisi elänyt jo yhden elämän." Seitsemäntoistavuotias Kim Taehyung aloittaa lukion ja ystävystyy yhden luokkalaisensa olevan pojan kanssa, mutta Taehyung on sitä mieltä että he ovat tavanneet ennen jo...