Why me? 》Niko x Joonas《VALMIS

Totuus

》Nikon nk.《
Istuin biologian tunnilla ja yritin keskittyä edes jotenkin, mutta äänet päässäni tekivät siitä vaikeaa. Eikä asiaa helpottanut harhakuvat tai harhakosketukset. Tunsin koko ajan että joku koski reittäni, käsiäni tai suuteli kaulaani, näin koko ajan hahmoja tai isäni tai joitain ihme eliöitä kiipeilemässä pulpettini päällä, kuulin äitini, isäni ja muiden ihmisten äänet päässäni. Äänet ehdottelivat minulle asioita tai sanoivat jotain mikä sai oloni todella ahdistuneeksi. Joel katsoi minua huolestuneena ja jotenkin pettyneenä, en usko että hän katsoi minua pettyneenä, vaan hän oli pettynyt itseensä, sillä ei voinut auttaa minua mitenkään. Voin kuvitella miltä tuntuu katsoa vierestä kun kaverisi sekoaa päästä pahasti, eikä asialle voi tehdä mitään.

Naputtelin kynää vihkoani vasten, kunnes kynällä alkoi kiemurtelemaan ruumismatoja. Heitin kynän lattialle, jolloin aika moni oppilas käänsi katseensa minuun. Ruumismatoja oli kädessänikin. Aloin heiluttamaan kättäni, yrittäen saada niitä pois, mutta ne eivät lähteneet. Tunsin kun joku silitti reittäni, liikuttaen kättänsä lähemmäs haarojani. Hakkasin kättäni pulpettia vasten, jolloin myös opettaja kiinnitti minuun huomiota. Yhtäkkiä muistin perhosveitsen taskussani. Kaivoin sen sieltä, avasin sen ja iskin terän kämmenestäni läpi, jolloin huusin tietenkin kivusta. Ruumismadot hävisivät, mutta kosketus reidelläni ei hävinnyt, joten aloin puukottamaan itseäni reiteen. "Niko!" Joku huusi, mutta ainut mitä minä kuulin, oli isäni. "M-Mee pois! Mee pois! Mee pois!" Jankkasin. Aloin tuntemaan suudelmia kaulallani. Vedin puukon irti reidestäni ja käänsin terän kaulaani päin. Joku otti minun käsistä kiinni. "Älä vittu koske muhu! Päästä irti!" Huusin. Oloni alkoi olemaan todella heikko, varmaankin sen takia että olin menettänyt paljon verta. Pian kaikki pimeni ja äänet päässäni hiljeni.

》Time skip《
Heräsin ja kirkas valo osui silmiini. Katselin ympärilleni ja näin Joelin ja Tommin. "Mi-itä h-helvettiä tap-pahtu?" Kysyin hiljaa. Katsoin käsiäni, toisessa kädessäni oli kanyyli ja toisessa oli paksu sideharso. "Puukotit ittees tunnilla ja melkee opettajaaki ku se yritti saada sitä puukkoa sulta pois.....melkee tapoit ittes." Joel vastasi. "A-Anteeks." Sanoin. "Et sä voinu sille mitää. Näit harhoja sillo." Hän sanoi, nyökkäsin vain. "No ko-oska mä pää-äsen pois?" Kysyin. "Varmaanki huome." Tommi vastasi. "Ok. En-ntä mun l-lääkkeet?" Kysyin. Joel ja Tommi menivät heti kauhean vaiauiksi. "No?" Kysyin. Tommi huokaisi. "Niko....tota noini....öööö, no sä et tavallaa niinku saanu niitä vieläkää, opettaja sano lääkäreil et sä olit ottanu huumeita ja siks sä olit sekavas olotilas ja näit harhoja." Joel kertoi. "M-Mitä?!" Kysyin ja nousin äkillisesti istumaan, jolloin jalkaani alkoi sattumaan ja minä huusin kivusta. "Yritettiin kertoo niille että sulla on vähän tällästä traumaperästä hallusinaatiota, jotka on oikeestaa todella todella pahat ja että niihin auttaa lääkitys, mut ainut mist ne puhus oli huume seulat." Tommi sanoi. "Eli joudun seu-uloihi? Ko-oska?" Kysyin. "Huomenna." Tommi vastasi. "Voi v-vittu! M-Mä tarviin ne lä-ääkkeet! En koh-ht erota t-todellisuuttaa vää-ärästä!" Huusin turhautuneena. Vitutti. Tarvitsin apua harhoihini, mutta en saanut sitä. En saanut edes lapsena apua. Lääkärit sanoivat vamhemmilleni, että psykoterapia olisi minulle paras vaihtoehto, juuri sen takia että harhani ovat traumaperäisiä, mutta vanhempani kieltäytyivät siitä, jolloin sain lääkkeet harhoihin. Harhani eivät olleet vielä näin pahat silloin lapsena, mutta nyt ne ovat menneet pahempaan suuntaan. En ole itse edes enää ajatellut meneväni psykoterapiaan, sillä lääkkeet ovat auttaneet, enkä oikein tykkää ajatuksesta avautua tuntemattomalle ongelmistani.

》Ollin nk.《
Istuin sairaalasängyn vieressä ja pidin Aleksin kädestä kiinni, silitellen hänen kämmenenselkää. "Allu.." Sanoin. "Nii?" Hän kysyi. "Sä suutut, mä tiiän sen." Sanoin. "En suutu. Sano vaa." "Lupaatko olla suuttumat?" "Lupaan." "Voisiks sä puhuu mulle vaa totta. Kertoo mulle et mitä teiän kämpäs oikee tapahtuu. Kuulin huutoa sillo pari päivää sitte ku olin teillä. Huusit jotain sun sedästäs." Kerroin. "Olli hei...et oikeesti jaksais.." "Jaksan. Haluun tietää et onks sul turvalline olo kotoo.....ja haluun myös tietää oikeen syyn et miks joit itteles alkoholimyrkytykse." "Rakas kiltti anna olla, se ei oo sun asia, oikeestaa se ei oo kenenkää asia." "Aleksi sä voit kertoa mulle mitä vaan." "Anna olla jooko?" "Aleksi ke-." "Mun setä raiskas mut, okei?! Mun täti hakkaa mua himas! Alina ei asu enää himas, koska täti hakkas sitäki! Siks mul on ne kaikki mustelmat!" Aleksi huusi ja huomasin kun hänen silmistä valui kyyneleitä. Olin järkyttynyt, tai no siis kuka nyt ei olisi. En myöskään osannut sanoa mitään, mitä minun pitäisi sanoa. Poikaystäväni juuri kertoi että hänen setä, hänen sukulaisensa oli raiskannut hänet ja että hänen täti oli hakannut häntä ja hänen siskoa, joka on vasta kaksi. Halasin Aleksia. "O-Oon nii pa-ahoillani." Sanoin itkien.
》《》《》《》《》《》《》《》《
Sanoja: 725