Why me? 》Niko x Joonas《VALMIS

"Sitä just."

》Joonaksen nk.《
Pakkasin reppuuni kaikki tämän päivän kouluaineiden kirjat ja penaalin. Suljin repun ja heitin sen sitten olalleni. Kävelin eteiseen, laitoin kengät jalkaan ja lähdin.

》Time skip《
Huomasin Joelin kävelemässä koulunkäytävällä, joten juiksin hänet kiinni, sillä en nähnyt Aleksia lähellä. "Joel." Sanoin. "Joonas voitko painua helvettiin." Hän sanoi tylysti. En ihmetellyt, olihan käytävällä paljon porukkaa. "Myöhemmi. Mikä Nikol oli eile? Miks se puukotti itteänsä?" Kysyin. "Se ei kuulu sulle." "Mut haluun tietää et onks sil kaikki hyvi." Sanoin. Joel tönäisi minut lokeroita päin ja painoi kätensä pääni viereen. "Miks sä välität?!" Hän huusi. "Koska....no en tiiä, ehk varmaa siks et tunnen empatiaa teit kohtaa vaiks kohteletteki mua ku paskaa." Vastasin. Joel tuhahti ja käveli sitten pois. Huokaisin. No kai mä sit vaa meen kattoo Nikoo. Ajattelin. Joo tiedän, ei mikään minun parhaimmista ideoistani, mutta haluan tietää että hänellä on kaikki hyvin. Lähdin kävelemään pois koululta ja kävelin sairaalalle päin.

》Nikon nk. Time skip《
Huoneen ovi avautui ja Joonas käveli huoneeseen. "Mitä sä tääl teet?" Kysyin. "Mä..t-tota halusin tulla kattoo et on-nks sul kaikki hyvi.." Hän vastasi. "Mul on kaikki hyvi. Joten voit lähtee vittuun." Sanoin. "S-Selvä...anteeks et h-häiritsin." Hän sanoi ja lähti huoneesta.

》Ollin nk.《
Annoin Aleksille pusun hulille. "Rakastan sua." Sanoin. "Samoin." Hän sanoi. Lähdin huoneesta. Kävellessäni ulko-ovea kohti, törmäsin johonkuhun. "Sori." Kuulin Joonaksen sanovan. "Olli. Mitä sä tääl?" Blondi poika kysyi. "Mä...ööö tota, mun yks kaveri on tääl, ni olin kattomas sitä. Entäs sä?" Kysyin. "Menin kattoo Nikoo.." "Miks?" "Noku halusin tietää et onks sil kaikki hyvi." "Ja oletit et se kertoo sul?" "No en, mut ainaki se puhu mul." "Okei, no mennää takas koulul, vai?" "Joo." Hän vastasi. Lähdimme kävelemään koululle päin.

"Mitä sä oot puuhannu lähi päivinä? En oo nähny sua hirveemmi." Joonas sanoi. "Aa..oon ollu vähä omissa mailmoissani, sori. Olisiks sä halunnu puhuu mulle jostai?" Kysyin. "Ei, en oikeestaa. Olis kiva vaa viettää aikaa sun kaa." Hän sanoi. "Ai, no jos tuut meille tänää tai mä teille." Sanoin."No voisit tulla meille." Joonas sanoi. "Okei."

》Aleksin nk.《
Nousin istumaan. Pääsen tänään pois sairaalasta, heti vain kun Tommi tulee hakemaan minut. Nousin pois sängystä, otin sairaalasängyn alta vaatteeni tai no Nikon lainaamat vaatteet ja aloin vaihtamaan vaatteitani. Laitoin sairaalavaatteet sellaiseen pyykkikoriin, jonka jälkeen istuin sängynreunalle. Otin puhelimen käteeni ja huomasin että ryhmäämme on tullut viestiä. Menin katsomaan viestit. Niko on sairaalas? Mietin. Nousin ylös sängyltä ja lähdin huoneesta. Kävelin infopisteelle. "Hei mis huonees Niko Moilanen o?" Kysyin. "Huoneessa 2." Mies kertoi. Kiitin ja lähdin etsimään huuonetta kaksi. Löydettyäni huoneen, avasin oven ja menin huoneeseen. Kävelin lähemmäs sänkyä ja istuin tuolille.

Katsoin pojan kättä minkä ympärillä oli sideharso. "Mitä sulle tapahtu?" Kysyin. Niko säpsähti hiukan. "Puukotin itteäni, koska näin mun kädes ruumismatoja ja halusin ne pois." Poika vastasi. "Etkö oo ottanu lääkkeitäs?" "Ei mulla oo mitää lääkkeitä, ku faija heitti ne vessanpönttöön, enkä saa uusii ku vast kuukaude pääst. Lääkärit ei usko et mulla on harhoja ja luulee et vedän huumeita. Ni en saa niit lääkkeit mistää." "Voi helvetti. Miten sä pärjäät kuukauden ilman lääkkeitä? Tai siis sä vittu puukotit itteäs, mitä jos teet jotain pahempaa itteles tai muille?" "Sytytin jo omat jalkani tulee. Eikä lääkärit vieläkää usko." "Vitun vitun vittu. Sä oot vaaraks itteles ja muille jos sä et saa niitä lääkkeitä." "Sitä just." "Millo pääset pois täält?" "Huome. Olisin ehk päässy jo tänää, mut no päätin polttaa jalkani ni en pääsekkää." "Mmm. Mä pääsen jo tänää, Tommi tulee hakee mut." "Kiva. Ja hei, älä hukuta pahaa oloos alkoholii, ei haluta et kuolet siihe. Puhu meil mielummi, tai no siis Joelil ja Tommil, muts tuskin on apuu tällee sekasin." "Mä yritän. Anteeks viel siit." "Ei se mitää. Iha ymmärrettävää. Halusit unohtaa se." "No joo, mut silti." "Ale älä mieti sitä, pääasia et me saatiin sut kuntoon, etkä sä kuollu siihe." "Nii. Kiitti et autoitte mua." "Sitähä varte frendit o." Niko sanoi hymyillen. Hymyilin takaisin.
》《》《》《》《》《》《》《》《
Sanoja: 648