Pitfalls (bc one-shotteja)

Do not disturb (Oleksi)

Inspiroituneena Nikon twitterissä olleesta videosta.

Olli

Olemme jonkin huoltsikan pihalla keskellä ei mitään. Käynnissä on Amerikan kiertueemme ja pidämme taukoa pitkän ajomatkan välissä. Olen käynyt hakemassa itselleni kahvin huoltoasemalta ja astelen takaisin bussiin.

Pääsen sisälle ja istahdan bussin sohvalle selaamaan kännykkääni ja hörppimään kahvia. Kaikki muut taitavat olla vielä ulkona joten saan viettää hetken ihan itsekseni. Tai niin ainakin luulin, sillä kohta ovi käy ja Aleksi astelee sisään.

Jatkan puhelimeni selausta huomioimatta tuota. Kohta kuitenkin Aleksi tulee eteeni seisomaan ja nappaa puhelimen kädestäni. "Hei!" älähdän ja katson tuota närkästyneenä. Tuo vain virnistää ja istuu syliini hajareisin.

"Haluisiks sä jakaa huoneen mun kaa seuraavas hotellis?" tuo kysyy ja kietoo kätensä niskani taakse. Katson tuota hämilläni. "Joo voin mä. Vaatiks tää kysymys tosissaa sen et istut mun sylii?" kyseenalaistan vähän naurahtaen.

"No mä vaa aattelin, et eiks sustki ois kivaa tehä jotai yhessä" tuo kuiskaa ja nojautuu eteenpäin näykkäämään korvanlehdestäni. Henkäisen terävästi.

Kieltämättä idea ei kylläkään kuulosta pahalta, ottaen huomioon, että olemme viettäneet vimeiset pari viikkoa keikkabussissa ilman minkäänlaisia mahdollisuuksia *krhm* kivoille aktiviteeteille.

Meillä on ollut Alen kanssa melkein alusta asti epämääräinen bromance. Vähän kuin Nikolla ja Joonaksella, mutta emme oikeastaan mainosta sitä mitenkään. Kyllä sitä on tullut nuoltua joskus kännissä jonkun vedonlyönnin seurauksena ja flirttaillaan me joskus ihan selvinpäinkin, mutta ei me mitään sen enempää olla koskaan tehty.

Aleksi katsoo minua odottavasti ja nyökkään pienesti. Tuo virnistää ja painaa huulensa nopeasti huulilleni, ennen kuin nousee sylistäni. Katson tuon perään hämilläni. Kohta kuulen askeleita ulkoa ja nappaan nopeasti koneen syliini peittämään kohouman housujeni etumuksessa.

Time skip noin tunti

Olemme ajaneet kohta tunnin. Istun edelleen sohvalla tehden töitä koneellani. Niko istuu minua vastapäätä ilmeisesti päivittämässä Twitteriään ja Aleksi istuu pöydän ääressä selaamassa myös kännykkäänsä. Muu porukka hengailee bussin takaosassa.

"Olli ollaanko samassa huoneessa hotellissa?" kuulen Nikon kysyvän ja nostan katseeni koneestani suoraan tuon puhelimen kameraan. Tämä ilmeisesti oli osa hänen viimeaikoina aktiivisesti harrastamaansa Twitterin valloitusta.

Hänellä oli tapana jutella faneille Twitterissä aina kun on tylsää ja ilmeisesti tällä hetkellä siellä on menossa jonkinlainen leikkimielinen hyökkäys Alea kohtaan, kun tuo jakoi viimeksi huoneen Joonaksen kanssa.

Hymyilen kameralle ja vilkaisen sitten Aleksia, joka katsoo minua merkitsevästi. Käännän katseeni takaisin Nikoon pahoittelevasti. "Sori pikkumies ehti kysyä eka." Niko kääntää kameransa kohti Aleksia, joka hymyilee ilkikurisesti kameralle ja näyttää keskisormea. Ihme apinoita koko sakki.

Time skip hotellille

Olimme juuri kirjanneet itsemme hotelliin sisälle ja nyt marssimme porukalla kohti hissiä. Joittenkin sekaannusten takia meidät oli kaikki sijoitettu ihan eri kerroksiin ja jokainen porukka jäi yksitellen pois hissistä.

Kohta jäljellä oli enää minä ja Aleksi. Jostain syystä oloni on hermostunut. Naputtelen matkalaukkuni kahvaa ja vilkuilen vaivihkaa Aleksia, joka hymyilee rauhallisesti ja pyörittelee huonekorttia kädessään.