Pitfalls (bc one-shotteja)

Sovinto (Jorko)

Joel

Nojailen keittiönpöydän ääressä käsiini. Tällä kertaa olin todenteolla suututtanut Joonaksen. Minua harmittaa, sillä asia oli niin mitätön, mutta tarpeeni olla oikeassa oli taas astunut esiin ja olin alkanut laukomaan henkilökohtaisuuksia. Yllättävää kyllä emme riitele usein ja silloin kun riitelemme, sovimme melko nopeasti. Minulla vain sattui olemaan huono päivä tänään ja purin sen Joonakseen.

Kaikki alkoi siitä, kun lähdimme tänään studiolta ja vaadin saada ajaa, koska koen itseni paremmaksi kuskiksi kuin Joonas. Hän tietenkin alkoi väittää vastaan ja minä aloin heittää lapsellisia perusteluja siitä, miksi olen parempi. Joonas sitten suuttui, kun sanoin, että pelkään olla hänen kyydissään ja minä taas suutuin, koska hän suuttui mielestäni niin pienestä asiasta. Pitkä päivä studiolla ei todellakaan auttanut asiaan ja pian huusimme toisillemme kurkku suorana studion pihalla. Lopulta Tommi kuitenkin tuli keskeyttämään riitamme ja käski meidät kotiin. Niin me sitten ajoimme hiljaisuudessa kotiin ja sen jälkeen Joonas meni makkariin, eikä ole tullut sieltä ulos sen koommin.

Nyt minua vituttaa, koska tiedän olleeni idiootti. Haluaisin hyvittää tekoni jotenkin, mutta en tiedä millä saisin Joonaksen leppymään. Päätän lähteä ulos tuulettamaan ajatuksiani. Puen päälle nahkatakin ja heitän maiharit jalkaan. Sen jälkeen nappaan lipaston päältä vielä aurinkolasit ja kotiavaimet. Lähden ulos kämpästä sanomatta mitään. Suuntaan portaita alas ja astun kadulle. Lähden kävelemään kohti keskustaa, koska kello on melko paljon, enkä usko törmääväni faneihin enää tähän aikaan.

Pääsen keskustan huitteille ja jään kuljeskelemaan ympäriinsä. Katselen eri suuntiin viipottavia ihmisiä. Ylitän tien ja huomaan kadun kulmassa olevan naisen, joka myy kukkia. Hän hymyilee ohikulkijoille aurinkoisesti, mutta ei yritä tyrkyttää kukkia heille. Muutama ohikulkija kumminkin pysähtyy ja ostaa naiselta kauniin kimpun kukkia. Leppyisiköhän Joonas jos veisin hänelle kukkia?

Astelen lähemmäs kojua ja nainen suuntaa lempeän katseensa minuun. "Mitäs nuorelle herralle saisi olla?" hän kysyy. Hänen äänessään on pieni ulkomaalainen vivahde. "Mä tota....", mietin hetken miten ilmaisen asian, mutta päätän jostain syystä kertoa totuuden. "Mä suututin mun poikaystävän ja haluisin lepytellä sitä jotenki", kerron ja raavin niskaani hieman vaivaantuneesti. "Ethän pettänyt?" hän kysyy ja suuntaa minuun terävän katseen. "En todellakaan!" kiirehdin vakuuttamaan. "Meil oli vaa iha tyhmä riita ja sanoin vähä typeriä juttuja", jatkan ja suuntaan katseeni maahan katuvana. Nainen nyökkäilee ymmärtäväisenä.

"Hätä ei ole tämän näköinen", nainen sanoo ja kääntyy kukkiensa puoleen. Hän katselee kukkia aikansa, kunnes keräilee käsiinsä kimpun punaisia krysanteemeja.....tai siksi hän niitä ainakin kutsui. "Tiesitkö, että vanhan uskomuksen mukaan kukat välittävät erilaisia viestejä. Esimerkiksi nämä krysanteemit ilmaisevat rakkautta vastaanottajaa kohtaan. Myös kukkien määrällä on väliä. Pistin tähän nyt 14 kukkaa, joka kertoo vastaanottajalle, että hän on kaikkesi", nainen höpöttelee samalla kun sitoo kimppua kiinni. Kuuntelen häntä kiinnostuneena ja kimpun valmistuttua, maksan ostokseni.

"Kiitos vielä sulle", sanon ja hymyilen kiitollisena. "Työtänihän minä vain teen. Onnea lepyttelyyn", nainen toivottaa. Hymyilen tälle ja lähden sitten suuntaamaan kohti kauppaa. Haluan pelata vielä varman päälle, joten käyn ostamassa kaupasta Joonaksen lempisuklaata.

Käytyäni kaupassa lähden kohti kotia, samalla pohtien miten aion pyytää anteeksi. Liian nopeasti kotiovi kuitenkin tulee kohdalle ja minulla ei ole muita vaihtoetoja, kuin mennä kohtaamaan Joonas. Astun sisään asuntoomme ja riisun takkini. Sen jälkeen vedän syvään henkeä, nappaan ostokseni ja suuntaan makkarin ovelle.

Koputan oveen hiljaa, mutta en saa vastausta. Astun silti sisään ja suuntaan katseeni sängyllä sikiöasennossa makaavaan Joonakseen. Hänen hengityksestään päättelen, että hän on hereillä, joten siirryn istumaan sänkyyn. "Anna Joonas anteeks, mä olin iha kauhee ihminen", mutisen ja lasken käteni varovasti silittämään tämän hiuksia. Hän ei huitaise sitä pois, jonka nään jo hyvänä alkuna. "Sä oot ihan yhtä hyvä kuski ku mäkin. En ois saanu alkaa kommentoida, tai varsinkaan sanoo mitää ilkeetä. Mä olin vaa tosi väsyny pitkän päivän takia, mut eihän se tietenkää oo mikää peruste", vuodatan silitellen samalla tuon hiuksia.

Joonas ei reagoi mitenkään, mutta tunnen hänen rentoutuvan vähän. "Mä ostin sulle kukkia. Kuulemma nää symboloi sitä et sä oot mulle kaikki kaikessa ja et rakastan sua. Ja mä oikeesti tarkotan sitä. Sä valaset mun päiviä ja oot siinä aina ku tartteen ja munki pitäis olla aina sun tukena. En tiiä miten pärjäisin ilman sua", selitän, mutta Joonas ei reagoi vieläkään. Huokaan syvään. "Mä ostin kans sun lemppari suklaata", sanon melko hiljaa ja lasken levyn ja kukat sängylle. "Mut mä annan sun varmaa olla rauhassa", mutisen ja nousen sängyltä. Hän todella taitaa olla vihainen.

"Joel, älä mee", sängystä kuuluu pieni ääni, juuri kun olen astumassa ulos makkarista. Käännyn ympäri ja kohtaan tuon itkusta punaiset silmät. Kävelen varuillani hänen luokseen ja istun sängylle. Hän nousee istumaan ja ryömii luokseni käpertyen viereeni. "En mä ois saanu suuttua nii paljoo. Mua vaa vitutti ja väsytti", Joonas mutisee ja painautuu lähemmäs minua. "Mä rakastan sua yli kaiken. Oot ihanin ikinä", hän vielä kuiskaa ja nostaa katseensa silmiini. Hymyilen tälle lempeästi ja silitän hänen selkäänsä.

"Saanks mä anteeks?" hän kysyy ja näpertää hupparini kaulusta. "Heti ku sä annat mulle anteeks", naurahdan ja pörrötän hänen hiuksiaan. "Sä saat anteeks", Joonas sanoo ja hymyilee. "Nii säki", vastaan tälle ja painan pienen suukon tuon huulille. Loppu hyvin, kaikki hyvin.

Sanoja: 798

Joo tällane vähä random. Keksin idean tähä tänää keskellä työpäivää ja sit loppu ideointi oikeestaa tapahtu kirjottamisen lomassa. Kuten huomaatte, mul on vähä enemmän motii näihi shotteihi, ku toho ficcii, mutta lupaan sitäki yrittää edistää. Mutta heitelkääpä jotai toive shippejä jos on!