Frozen heart

neiti päivänsäde

Herään aamulla taas siihen vitun äryttävään ääneen, herätyskelloon. Painelen mun puhelimen näyttöö et se sammuis. Se sammuu ja jatkan nukkumista. Tänäänkään ei jaksanu herätäja lähtee kouluun. Mun pään sisällä on varmaan menossa joku saatanan maailmansota, koska siihen sattuu ihan saatanasti. Humalahakuinen juominen ei keskellä viikkoo natsaa. Tai no kyl se sillon illalla, kun se idea tulee nii tuntuu ihan saatanan hyvältä idealta. En kuitenkaan kerkee kauaa torkkumaan, kun kuulen askelia portaista. Ei aikaakaan kun ovi repäistään auki.

"NYT YLÖS MYÖHÄSTYT KOULUSTA!" ihana äitini raivoaa.

"Ihan sama ei kiinnosta." mutisen vastaukseksi.

"Ellen Amanda Lahtinen! Käytökseesi on tultava muutos! Olit viime viikolla KOKO viikon pois koulusta. Ja minkä takia?" äitini valittaa

"Koska oon kipee, niinku nytkin." vastasin väsyneellä äänen sävyllä.

"Höpöhöpö et ole kipeä. Jos pystyit viikonloppuna menemään juhliin, pystyt tänään menemään kouluun piste!" äitini toteaa.

"Älä unta nää." mumisin

"Nyt ylös ja kouluun tästä ei enää keskustella!" äiti komensi.

"Joojoo" vastasin.

"Ei mitään joojoo kun nyt!" äitini sanoo tosi vihasesti. Samalla hän lähtee huoneestani paiskaten oven kiinni.

Kuulin askelten menevän viereiseen huoneeseen ja suurinpiirtein samanlaisen keskustelun alkavan siellä. Pieni hymy kävi huulillani kun kuunnellessani äitini ja Benjaminin keskustelua. Emme selvästikkään tee äitimme elämästä helppoa.

***

Todella pitkän kamppailun jälkeen päätin kuitenkin nousta ylös ja lähteä kouluun vaikka minulla oli aivan jäätävä darra.

Päätin käydä pikaisesti suihkussa, koska se ehkä vois parnataa ees vähän mun oloa. Vaikka tulisin myöhästymään koulusta oikein kunnolla, haluun mielummin valmistautua kunnolla, kun mennä kouluun ajoissa.

Tallustelen raskain askelin kylpyhuoneeseen ja laitan suihkun päälle. Kylmä vesi virtaa pitkin mun kehoa. Huuhtelen vaan mun hiukset en jaksa alkaa pesemään niitä. Menis vaan hirveesti aikaa.

Kun oon valmis kietoudun yli pehmeeseen kylpytakkiin ja meen mun huoneeseen. Istahdan meikkipöytäni eteen ja alan meikkaamaan. Tein ihan perus arkimeikkini pohjan, kulmat, ripset ja huulet. Sen jälkeen valitsen asun. En jaksa laittaa mitään tiukkoja vaatteita, joten päädyn ihan perus huppariin ja verkkareihin.

Ahistaa taas jotenki ihan helvetisti mennä kouluun. Ahistaa ne ihmiset siellä ihan liikaa ja koko se rakennus. Mulla on ihan helvetisti rästissä tehtäviä, jota en vaan saa aikaseks tehtyy. Äitin mielestä se on tietenki laiskuutta. En mä ite oikeen tiiä mitä se on. En vaan yksinkertasesti jaksa enkä kykene. On mulla joskus helpompia kausia, kun ei ahista niin paljoo. Mut joskus ahistaa sit hyvien kausienki edestä.

Kerkeen kouluun kolmannelle tunnille. Eipä se haittaa pääasia oli, että ees meen kouluun. Saan ihan mahtavan idean. Päätän mennä repii mun ihanan kaksoisveljenki kouluun. Se ei todellakaan oo jäämässä tänne nukkumaan darraansa pois, jos mä joudun mennä kouluun.

Ryntään Benjaminin huoneeseen hirveellä vauhdilla ja riuhtasen oven auki.

"Hyvää huomenta rakas veliseni on aika lähteä kouluun!" kailotan. Sain vastaukseksi tyynyn ja keskisormen.

"Hophop ylös nyt. Sä et todellakaan jää tänne potemaa darraas ku mä opiskelen ahkerasti koulussa." jatkan tekopirteällä äänellä.

"Eikö sullaki oo jäätävä darra?" Benjamin hämmästelee.