So, it's gonna be forever?|| (Niko x Joonas)

Luku 16

~Niko~
Istun Joonaksen vieressä studion sohvalla. Minun osuuteni ovat jo äänitetty joten voimme vain istua. Aleksi juttelee jotakin Joelin kanssa ja Olli naureskelee Tommin kanssa jollekin hänen läppärillään. "Käyn hakee bissen", Joonas ilmoittaa. "Hae mulle kans!" Huudan hänen peräänsä. Joonas näyttää peukkua ja katoaa keittiöön.

Pian hän tulee takaisin kaksi olutta käsissään. Hän ojentaa toisen minulle ja istahtaa viereeni. "Kiitos", kiitän hymyillen ja avaan tölkin. Joonas tekee samoin. Vien juoman huulilleni ja otan pienen hörpyn.

"Mä voisin kyllä viedä jotain muutaki mun huulille kun tän tölkin", Joonas sanoo ja ottaa myös hörpyn. "Ai mun huulet vai", naurahdan ja otan taas juomaa suuhuni. "En mä ihan sitä tarkottanu. Liittyy se silti suhun", Joonas vihjaa. Jään hetkeksi miettimään hiljaa ja otan samalla hörpyn. Sitten tajuan mitä hän tarkoitti ja purskautan juomat suustani alkaen nauraa samalla. "Joonas!" Tuhahdan huvittuneena ja pidän kättä suuni edessä. Muut kääntyvät katsomaan minua vähän hölmistyneenä. "Mitä vittua?" Joel ihmettelee. "Sori, mä siivoon noi", pahoittelen ja nauran vähän perään.

Nousen ylös ja muodostan Joonakselle lauseen huulillani: 'Mitä helvettiä?'. Joonas vain virnistää ja juo hörpyn oluestaan. Minä taas lähden keittiöön hakemaan paperia. Saatanan pervo tuo jätkä. Olen silti onnellinen että vihdoin sain jotain hänen kanssaan.

Sätkähdän kun tunnen käden kyljelläni. "Anteeks", viereeni tullut Joonas pahoittelee. Hymyilen hänelle ja otan talouspaperia käteeni. "Mä voin siivota, munhan vika toi oli", Joonas tarjoutuu. "Ei tarvii", väitän. Joonas nappaa paperit käsistäni ja lähtee oleskeluhuoneeseen. Nostan käteni ilmaan ikäänkuin antautumisen merkiksi ja kuiskaan itsekseni: "Ei väkisin". Kävelen hänen peräänsä. "Mitä tossa niinku tapahtu jos saan kysyä?" Olli kysyy huvittuneena. "Joonas vaan sano jottai", vastaan. Mikä vastaus tuo nyt oli? "Eli mitä? Jotain hupaisaa ilmeisesti", Tommi utelee. Katson kierosti hymyilevää Joonasta nopeasti ja sitten taas muita. "Eipä se taida kuulua teille", sanon hiljaa hymyillen. "No nyt alko kiinnostaa", Joel innostuu. "Voit vaan uneksia siitä että kertoisin", sanon ja hymyilen vittumaisesti. Joel näyttää minulle keskaria. Naurahdan.

~Joonas~
Lähden Joelin kanssa viimeisenä studiolta. Teen vielä joitain hommia tietokoneella. "Voisitkos nyt kertoa että mitä sä sille Nikolle oikeen sanoit?" Joel kysyy anelevasti. Käännyn tuolilla ympäri ja katson häntä toinen kulma koholla. Joel menee polvilleen ja asettaa kätensä yhteen. Sitten hän ottaa koiranpentu ilmeen ja palvoo minua kuin jotain jumalaa. Ei tuo ilme ainakaan toimi. Ankalta hän vain näyttää. Repeän nauruun ja käännän päätäni vähän pois päin. "Jooko jooko jooko jooko", Joel jankkaa. "En mä aijo kertoa", sanon huvittuneena ja pyörähdän takaisin tietokoneen ääreen. "Olinko mä nyt aivan turhaan polvillani tässä?, Joel tuhahtaa ja nousee ylös. Olisin voinut halutessani heittää tuohonkin vähän samantyylisen vitsin kuin Nikolle, mutta ehkä se jää kuitenkin ensikertaan. "No, ei sitte. Mä lähden nyt himaa", Joel sanoo ja kävelee eteiseen. "Terve menoa vaan", mutisen jotakin keskittyneenä.

Olen tehnyt töitä jo tovin mutta en aijo jättää näitä kesken. Pian puhelimeeni tulee viesti. Vilkaisen näyttöä jossa komeilee Nikon viesti. Nostan puhelimen käteeni ja katson mitä viestissä lukee.

Niko:
-Mitäs teet?

Minä:
-Teen jotain rästihommia studiolla.

Niko:
-Eks oo vieläkään lähteny?

Minä:
-En voi jättää näitä kesken

Niko:
-Jaa:(

Lasken puhelimen takaisin pöydälle ja käännän katseeni takaisin tietokoneen näyttöön. Väsyttää. Miten voikin väsyttää näin paljon? Vittu.

Olen jo loppusuoralla. Kohta saisin lähteä täältä vittuun ja painua heti pehkuihin. Kello on kylläkin vasta seitsemän, mutta väsyttää joten mikäs siinä. Kuulen kuinka studion ovi avautuu ja menee takaisin kiinni. Käännyn ympäri tuolilla ja näen iloisen Nikon. Minunkin huulille nousee väsynyt hymy. "Tulin sun seuraks sitten ku et kerran suostu lähtee ennenku oot saanu tehtyy noi", tuo ilmoittaa. "Kiva, vaikka oon kylläki jo kohta valmis", sanon. "Ei se haittaa. Toin suklaata", Niko sanoo ja ojentaa minun käteeni levyn suklaata. Lempi suklaatani. Nostan katseeni Nikoon ja muodostan leveän hymyn. "Kiitti", sanon ja käännyn taas tuolillani niin että voin tehdä loput työni.

~~~
Sanoja 608

Sori oon taas aivan unohtanu nää wp tarinat:D