Kaksois peli

8. osa

Kirjottajan kommentti: Tää luku on vähän erinlainen tässä luvussa on Edithin näkökulmasta mutta on myös Emilin ja näiden kahden sankarin isän Markuksen näkökulmasta.

Edith nk:
Peli sujui hyvin puoli väliin asti. Joku vastustaja tiimistä taklasi minut suoraan niskat edellä jäähän. Kuulen vain kun ihmisiä alkaa liikkumaan ympärilläni ja kun selostaja huutaa mikkiinsä kuinka törkeä taklaus se oli. Sitten kaikki pimeni.

Emil nk:

Näen kuinka vastustaja tulee kovalla vauhdilla Edithiä päin ja aikoo taklata tämän ilman syytä. Kiekkokin on toisessa päässä jäätä. En ehdi varoittaa Edithiä kun nään jo tämän törmäävän toiseen. Vastustaja menee vain kauemmas Edithistä ja luistelee nopeasti omaan päähänsä naureskellen.

Huomaan Edithin vaikeroivan maakassa jäällä ja hänen päästään tulee verta. Verta.

Huolestun heti siskostani niinkuin nähtävästi isäkin hän ei välitä vaikka hänelle huudetaan perään ettei saisi mennä mutta hän on jo juoksemassa tytärtään päin. Itse olen jo luitellut Edithin tykö ja yritän saada tähän yhteyttä mutta mitään ei tapahdu. Hän vain mumisee ja vähän jopa itkee kipuaan.

Yritän saada häntä pysymään paikoillaan mutta mikään ei auta. Hän vain yrittää saada kivun pois liikumalla. Hoitajat juoksevat vierelleni ja pyytävät minua ja isää väistämään. Edithin kyprä lentää jo pitkässä kaaressä pois päästä jotta niska tuki saadaan edithin kaulaan. Meinasin lähtä etsimään jo tätä taklaajaa mutta Mikael ja Kristian tulevat pitämään minusta kiinni. He vetävät minut jäältä pois jotten pääsisi tämän Ronin kimppuun. Kyllä Roni. Se niin rasittava pieni p@skiainen hän saa katua sitä että saattoi riistää siskoltani elämän.

Ambulanssi saapuu pian paikalle ja he yrittävät saada Edithin mahdollisimman nätisti paareille jottei hänen niska kärsisi enempää. Peli keskeytettiin kokonaan tämän takia joten olen jo matkalla pukuhuoneeseen vaihtamaan kamoja jotta pääsen mahdollisimman nopeasti sairaalalle katsomaan Edithiä. Isä juoksikin juuri pukkariin ja kysyi aijonko lähteä hänen mukaan katsomaan Edithiä. Ja tietenkin lähden.

Edithin ja Emilin isä Markus nk:

Pieni prinsessani makaa tuossa jäällä pää auki. Sain jonkun laisen shokki tilan vissiin tai jotain koska en kuunellut yhttään ketään muuta siinä vaiheessa vaan juoksin suoraan jäälle. Tulen niin kuulemaan tästä vielä mutta ei voi mitään näin tekisi jokain muukin vahempi kun näkisi oman lapsensa makaamassa verisenä jäällä.

Saavun Edithin tykö jossa hänen veljensä yrittää saada häntä heräämään. En kestä jos pikku tytölleni on käynyt jotain pahempaa. Hänen takaraivostaan tulee verta ja se on todella huolestuttavaa. En itse meinaa saada henkeä kun katson prinsesaani. Onneksi hänellä on tuo huolehtiva iso veli joka pitää huolen ettei siskoaan satuteta. Emil oli jo menossa tuon taklaaja pojan luokse mutta onneksi jotkut pojista saivat tästä ajoissa kiinni. En pystynyt keskittyä mihinkään muuhun sillä hetkellä kuin vain Edithiin.

Hoitajat ja ambulassi ovat juuri lähdössä sairaalalle ja kysyvät että tulenko mukaan mutta en voi minun pitää huolehtia myös toisesta lapsestani. Emil! Mitenköhän hän voi.

Juoksen suoraan joukkueen puhu huoneeseen ja sieltä löydänkin tämän poikani. Kysyn haluaako tämä lähteä mukaani sairaalaan ja tämä vastaa myöntävästi. Peli taidettiin keskeyttää tämän takia ja vaikka jatkuisi en välittäisi tippakaan. Oman lapsen henki on tärkeämpi kuin jokin lätkä matsi.

Matka sairaalaan on hiljainen ja jäykkä. Kumpikaan ei uskalla sanoa mitään siinä välissä. Kun saavumme sairaalaan juokemme suoraan info tiskille kysymään tyttärestäni ja vastukseksi sain...

Kirjottajan kommentti:
Hahaa jätän tän nyt tähän kohtaan ja saatte taas vähän odotella lisää. Mun mielestä tästä tuli vähän sekava mutta kerro ihmeessä oma mielipiteesi siitä. Toivottavasti tykkäsit. Sanoja 543
Luku hetkiä! <3: Hemyli6