Annan nk.
Seisoin Harryn auton vieressä kädet puuskassa ja odotin, että Harry löytäisi autonsa avaimet.
"Mikä ihme sulla oikeen kestää?" kysyin närkästyneenä ja katsoin auton katon yli Harryn pahoittleviin silmiin.
"Ne ei oo täällä," poika sanoi huolestuneena.
"Oikeesti?" kysyin ihmetellen.
"Juu," Harry sanoi ja katsoi sairaalle päin.
Huokaisin ja lähdin kävelemään takaisin sairaalalle. Tai no, en oikeastaan kävellyt vaan ennemminkin marssin. Olin lievästi sanottuna vohainen Harrylle. Toisaalta, kun ajattelin tarkemmin asiaa, se ei ollut edes Harryn vika. Avaimethan olisivat voineet tippua ihan milloin vain, ihan keneltä vain. Käännyin ympäri ja kävelin hieman Harrya vastaan, joka tuli järkyttyneen näköisenä perässäni.
"Sori, mä en ois saannu suuttuu. Ei se ollu sun vika, et sun avaimet tippu," sanoin ja halasin poikaa.
"Juuh... ei mitää," Harry sanoi lievästi sanottuna helpottuneella äänellä.
Otin Harryn kädestä kiinni ja lähdimme yhtä matkaa kävelemään kohti sairaalaa. Puristin tiukasti Harryn kättä, kun sairaalan ovet aukesivat ja desinfiointi aineen löyhkä tuli sieraimiini.
"Mä en haluu ikinä enää haistaa tätä karmeeta hajuu," sanoin Harrylle hiljaa, joka vain naurahti.
"Eks sä sit koskaa haluu saada lapsii?" Harry kysyi hetken mietittyään.
"Haluun, mut hyi silti," sanoin ja sain Harryn nauramaan iloisesti.
Harry käveli itsevarman näköisenä tiskin eteen, jonka takana seisoi hoitaja tylsistyneen näköisenä.
"Anteeks, onks tänne tuotu mersun avaimii nyt niiku ihan parin minuutin sisäl?" Harry kysyi kovaan ääneen hoitajalta saden tämän kohottamaan hiukan päätään.
"Jaaa.... katsotaan," hoitaja sanoi ja alkoi penkomaan laatikoitaan.
"No on täällä yhdet avaimet. Onko sulla mitään tuntomerkkeijä, mitä vastaan voisit saada nää avaimet?" hoitaja kysyo aivan kuin tahallaan pitkittäen juttua.
"Juu, niis roikkuu sellane kuu avaimenperä," Harry sanoi hoitajalle, joka ystävällisesti ojensi avaimet tiskin takaa ja päästi meidät lähtemään.
"Kiitos," Harry vielä huikkasi hoitajalle, joka ei edes vaivautunut vastaamaan.
"Tyhmä hoitaja," totesin, kun olimme astuneet ovista ulos.
"Joo vähän," Harry tokaisi vieressäni.
Otin Harryn kädestä kiinni ja pysäytin poikan. Otin pojasta haliotteen ja puristin tuon mahaa tiukasti samalla katsoen pojan täydellisiin silmiin.
"Ethän sä koskaan jätä mua?" kysyin vakavana.
"En ikinä, mistään hinnasta," Harry sanoi hymyillen ja halasi minua takaisin.
"Mä tykkään susta," sanoin ja painoin pääni Harryn rintaa vasten.
"Mistä toi tuli?" poika kysyi ja naurahti.
"Ei mistää. Mä vaa ajattelin, et haluut tietää," sanoin hymyillen ja katsoin ylös Harryn silmiin.
"Kiitos," Harry sanoi ja painoi pääni takaisin rinnalleen.
"Mistä?" kysyin.
"Siitä, et oot siinä," Harry sanoi ja puristi minua hiukan lujempaa.
Niin me jatkoimme matkaamme Harryn autolle, joka ei ollut hänen omansa ja pidimme toinen toistamme kädestä kiinni.
Siirappinen lopetus....
Mä oon oikeesti ihan toosi tooosi tooosi pahoillani, et en oo jatkanu. Mutta mulla on taas tämmönen huono tekosyy, jonka mä aion kertoo teille...
Eli siis mul on ollu parin viimesen viikon aikan kaks konserttii, tasosuoritus, mopon teoriakoe, mun on pitäny tehä kaks sävellystä, kirjpttaa Mozart essee ja kaikkii kokeita koulussa, joten that's why mä en oo jatkanu tätäkään ficciä eteenpäin.
Eli siis oon tosi onnellinen jos joku viel jaksaasinne kuunnella näit mun jorinoit, vaik mä en ees jatka mitää ficcei...
Sitten vähän tyhmempiin uutisiin. Elikkäs nyt parin viimesen koulu viikon ja parin ekan kesäloma viikon aikana MÄ EN JATKA MITÄÄN FICCIÄ, jaa syy tähän on se, et mut on heitetty hyvään orkesteriin, vaikka mä oon ihan kakka ja mul alkaa kesätyöt heti kesäkuun alusta kaksi viikkoo. Eli siis jos ootte tosi ihanii ja voisitte antaa anteeks nää tämmöset huonot uutiset ja vaikka iloita siitä, että keikka on tulossa ja se Helsingin miittiki, jonne mä vink. vink. oon tulossa, eli jos ootte siel nii tulkaa toki juttelee jos näätte!
Sitte tällästä infoo siitä orkesteri jutusta. Eli siis mä oon viulisti ja tosi huono semmonen. Pääsin just ja just sen kakkostason läpi 2/5 arvosanalla. Ja mut heitettii meijä koulun sinfiksee kakkos viuluu, vaik oon ollu surkees orkesteris soittaa telefoonii afrikassa. Joten mun pitää harjotella 24/7 ja vielä kivempi juttu on,et mun viulutunnit loppu jo tält keväält elikkäs mä en ees voi viiä niit nuottei mun viuluopelle, et se vois selittää ne, joten oon ihan kakka ja pilaan koko jutun mut mä elän sen yli!!
Nyt voitte kaikki aploodeerata ketä on lukenu tän loppuu asti!!
Yli 3000 lukukertaa????????!!!!!!!
Mitä vittuu?????
Huhhuh...
Julia kiittää ja kumartaa!
