Illan jatkuessa paikalla oliat olivat saaneet jopa minut juomaan. Tämän seurauksena hyvin seurassani viihtynyt Jesse rohkaistui viemään tutustumisemme hieman pidemmälle. Tai paljon pidemmälle.
"Eihän kukaan tuu tänne?"
Kuiskasin Jesselle, jonka kädet harhailivat parhaillaan löysän paitani alla.
Olimme löytäneet tiemme rannan pukukoppiin. Ei paras vaihtoehto, mutta humalan sumentamassa mielessäni en vaivautunut suremaan asiaa turhaan.
"Ei tuu. Ne muut on kodalla." Poika mumisi kasvot vasten kaulaani.
Hän riisui paidan päältäni ja nopein liikkein lensi myös hänen oma paitansa lattialle omani seuraksi.
Hän jatkoi huulieni ja kaulani suutelua, mutta vetäytyi hetken kuluttua kauemmas.
Katsoin häntä kuin kysyen, miksi hän lopetti?
"Onks tää ok?"
Yhdistin huulemme uudestaan.
"Tietenkin on." Kerroin, suu täynnä noin 2 tuntia sitten tapaamani pojan alahuulta.
Jesse hymyili ja lähti varmoin liikkein suutelemaan kaulaani, liikkuen hitaasti kohti alaruumistani.
Tunsin kuinka hän siveli sisäreittäni sormillaan ja suustani karkasi pieni huokaus.
"Mene jo asiaan."
•
Makasin pukukopin hiekkaisella lattialla, Jesse allani. Hän hamusi lattialle tippuneen tupakka-askin käsiinsä ja ojensi sen kasvojeni eteen.
Huuliani apuna käyttäen poimin askista tupakan ja odotin Jessen sytyttävän sen. Jonka hän tekikin hetken sytkäriään etsittyään lattialla makaavien vaatteiden seasta.
"Sä oot täydellinen." Hän sanoi hiljaa.
Hymyilin, mutta en vastannut. Hän oli humalassa ja tuskin tarkoitti sanomaansa.
"Pitäskö meidän mennä takas?" Kysyin vedellen samalla savua keuhkoihini.
"Ei vielä."
"Muut alkaa kohta epäillä. Ja mun täytyy etsiä mun kaverit, en oo puhunu niille kunnolla koko iltana." Mutisin ja Jessen vastusteluista huolimatta aloin keräillä tavaroitani ahtaan kopin lattialta.
Jesse huokaisi ja nousi istumaan.
"No mennään sitte."
Onneksemme pukukoppi oli suhteellisen kaukana kodasta, joten kukaan tuskin näkisi meidän tulevan sieltä yhdessä.
Kun astuin ulos kopista, huomasin että osa seurueesta oli jälleen mennyt uimaan. Toivottavasti he eivät olleet kovin humalassa.
"Fanni!" Kuului jostain päin järveä.
Tunnistin sen Saran ääneksi. Voi helvetti.
Sara lähti uimaan kovaa vauhtia kohti rantaa, aikeinaan varmastikkin tulla tenttaamaan minua.
Pian hän olikin jo juoksemassa kohti minua, vain punaiset bikinit yllään.
"Mä meen ettimään Seven." Jesse ilmoitti ja hipaisi kättäni ennenkuin lähti.
Onneksi hän omasi sen verran tilannetajua, että ymmärsi lähteä ennekuin Sara tulisi tekemään tilanteesta kiusallisen.
Sara pysähtyi eteeni ja alkoi haukkoa henkeeään dramaattisesti.
"Näinkö mä oikein?" Hän kysyi, esittäen olevansa shokissa.
"Se vähän riippuu." Vastasin ja otin kasvoilleni mahdollisimman väliinpitämättömän ilmeen.
"Tulitteks te tuolta kopista yhdes äsken?"
"Joo."
Sara löi kätensä suunsa eteen. Hän ei voisi enään olla dramaattisempi.
Minä pyöräytin silmiäni.
"Mut ei me tehty mitään ihmeellistä. Se halus tutustua joten päätettiin mennä juttelemaan jonnekkin missä saadaan olla rauhassa." Valehtelin.
"Aaaaaivan. Mikä toi fritsu sitte on?" Sara virnisti ja osoitti kaulaani.
Silmäni laajenivat lautasiksi. Mitä helvettiä, olin nimen omaan käskenyt Jesseä olla tekemättä näkyviä jälkiä.
"Mitä vittua, missä?" Aloin etsiä puhelintani jotta voisin käyttää etukameraa peilinäni.
Mulkaisin tuimasti Saraa, joka repesi nauruun.
"No mitä sä nyt naurat?"
"Ei sul oikeesti mitään fritsua ole. Mut ainakin jäit kiinni huijaamisesta."
Ilmeeni vaihtui järkytyksestä vihaiseksi ja sitten huvittuneeksi. En voinut estää pientä naurahdusta pääsemästä huulieni välistä.
"Älä kerro kenellekkään, ethän? Ei edes Sevelle." Pyysin, vaihtaen ääneni vakavammaksi.
"En tietenkään."
"Kiitti. Ootko muuten nähny Adea ja Jonnaa?" Kysyin kun muistin heidät uudestaan.
"Joo mut ne tais jo lähtee. Adea kai itketti joku asia ja ne lähti Juuson kyydillä. Ade oli kyl tosi kännissä."
No kiva. Meidän oli tarkoitus mennä samalla kyydillä, mutta kai he olivat unohtaneet sen.
"Aa. Vitun kiva, kai mä sit kävelen himaan." Huokaisin pahantuulisena ja lähdin kävelemään kohti kotaa. Sara lähti myös mukanani.
Ilta oli jo hieman viilentynyt ja halusin päästä tulen ääreen lämmittelemään.
"Ei sun mitää kävellä tarvi, sä voit tulla mun luokse. Sevekin tulee sinne."
"Empä tiiä."
"Älä huoli, ei sun tarvi nukkuu meidän kans samas huonees. On mulla kämpillä enemmän kuin yks huone." Sara nauroi.
"No okei. Kiitos"
•
Kello oli lähemmäs 3 aamuyöllä, kun vihdoin lähdimme kävelemään kohti Saran kämppää. Onneksi hänen luokseen ei ollut kuin vajaa kilometri.
Matkaamme vaikeutti Severi, joka oli aika hilpeässä kunnossa.
"Seve, nyt tänne." Sara komensi poikaystäväänsä kuin koiraa.
Severi oli jäänyt tielle ihmettelemään löytämäänsä sammakon raatoa.
Hihittelin vahingoniloisena vieressä, kun Sara alkoi raahat Severiä pitkin asfalttia, äänekkäästi kiroten.
"Älä siinä naureskele. Tällästä sulla ja Jesselläkin tulee olemaan."
Vai että minulla ja Jessellä.
YOU ARE READING
Se yks tyttö
Romance"Mä en tiiä miks, mutta se yks tyttö saa mut ihan hulluks." "ooks sä koskaan aatellu et saatat tykätä myös muijista?" Fanni tapaa uimarannalla upean pojan, jonka vuoksi päättää lopettaa villin sinkkuelämänsä ja sitoutua ensimmäistä kertaa elämässään...
