Virhe koodissa

osa 1 Pako joka ei mennyt ihan putkeen

(Kiira)

Sade on jatkunut rankkana jo kaksi päivää. Vilkaisen ulos pienen asuntoni ikkunasta ja katson kun sadepisarat rummuttavat Zero-kaupungin tahrattomia ja symmetrisiä katukivetyksiä. Kadut ovat säästä huolimatta piinallisen täydelliset. Edes smaragdin väriset istutukset eivät ole sateesta moksiskaan. Sade on niin rankka että korkeimpien lasitornien huippuja ei voi nähdä.Niiden lasien takana siellä ylhäällä työskentelee tärkeitä ihmisiä lujaa tämän maan puolesta. He rakastavat tätä paikkaa. En ole itse varma vihaanko vai rakastatko tätä paikkaa. Tällä kuitenkin ollaan eikä muutosta näy.

Armas kotimaani Zero-kaupunki itsenäistyi vuonna 2065 tieteen veljeskunta nimisen yhteisön toimesta. He halusivat paikan jossa tekniikkaa saisi kehittää ilman rajoja. Sen jopa epäinhimillisiä kokeita kritisoitiin, mutta jotakin todennäköisesti tehtiin oikein, sillä Zero-kaupunki oli kolmannen maailmansodan ainoa selkeä voittaja. Kaupunki on ulkoapäin kuin unelma, mutta sen rikas, moderni ja kehittynyt piilottaa alleen sen sisäiset ongelmat. Hallitus on korruptoitunut ja poliisi poliitikkojen valta pelien takia ylityöllistetty. Pidätyksiä joka päivä. Kaikki tämä oli enne kuin vallan otti Adam Coal. Tavallaan tykkään siitä tyypistä. Hän siivosi kaikki salaliitot tieltään ja hallitsee rautaisella otteella. Sen jälkeen on ollut hieman rauhallisempaa. Ja kuka minä olen? Virallisissa papereissa lukee Kiira Vivian, ikä 17, kansalais arvo. Ja mikä on kansalais arvo? Sen on aika lailla Zero-kaupunki juttu, mutta käytännössä se tarkoittaa kuinka arvokas henkilö on yhteiskunnalle. Sata on paras. Ihme kyllä merkintä 'pidätyksen alainen' ei ole vielä ilmaantunut. Toimiston porukalla on varmaan hidas päivä. Mitä minä tein? Minulla on paha tapa kalastella tietoja ja myydä niitä eteenpäin. Te tekisitte saman jos olisitte minä. Näyttää siltä että tuli kaivettuja tietoja väärästä paikasta ja nyt poliisit ovat ovellani. Harmi ettei minulle ole aikomustakaan mennä vankilaan tänään.

Oven toiselta puolelta kuuluu epämääräisiä huutoja. Kurkistan ikkunasta. Kolme Zero-kaupungin vihreään uniformuun sonnustautunutta poliisia ja musta hiuksinen suuriin piirtein minun ikäiseni (17-vuotias) poika. Hänellä on luotiliivin näköiset suojukset. Lisäksi hänellä on rintaneula johon on kaiverrettu outo tunnus ZSP. Hän puhuu kolmelle poliisille. Poliisilla on Zero-kaupungin vihreät uniformut. Puhuja on ilmeisesti hankkeen johtaja. Hah! Yksi noista lapsesta asti koulutetuista eliittisotilaista. Yleensä haudan vakavia ja pyrkivät tekemään kaiken sääntökirjan mukaan. Tästä voi tulla haastavaa. Varoittamatta oveni potkaistaan sisään ja nelikko ryntää asuntooni.

"Suosittelemme että antaudut välittömästi. Meillä on todisteet siitä, että olet tällä viikolla tehnyt vakavan yksityissuoja rikkeen." heidän johtajansa ilmoittaa. Nousen tuolistani. Katsotaanpa, millainen heidän johtajansa on miehiään.

"Olen tehnyt paljon noita juttuja tällä viikolla eikä ole kuin vasta keskiviikko, joten voisitko olla vähän tarkempi. Mistä on kysymys." pyrin parhaani mukaan peittelemään sitä fakta, että olen ehkä enemmän peloissani, kuin koskaan aikaisemmin kun poliisit ovat tehneet kotiini ratsian. Olen melkein aina ollut jo monta sataa metriä heitä edellä, kun he ovat murtautuneet asuntooni. Minulla on kuitenkin pakoreitti. Minun pitää vain pysytellä hengissä siihen asti.

"Älä sitten varoita, että en varoittanut." naispuolinen poliisi huutaa ja ampuu sähköluodin läheltä minua. Kumarrun alas korkeaselkäisen tuolini taakse. Olin laittanut siihen vuotta aiemmin selkämykseen suojukset juuri tämän kaltaisia tilanteita varten (Poliiseilla ei ole enää kovin korkea kynnys tulen avaamiseen. Onneksi sähköluodit ovatkin melkein harmittomia.). Sähköluodit uppoavat tuolin selkään. Kyyristyn sen alle suojaan. Minun täytyy vain päästä olohuoneeseen. Minulla on siellä salaovi suoraan kadulle. Liikutan tuolia yrittäen pysyä samaan aikaan sen takana. Yksi poliisi kiertää tulin toiselle puolelle. Ponkaisen pystyyn käyttäen yllätystä hyväkseni. Isken häntä lujaa päähän. Luodit viuhuvat taas minua kohti. Vedän poliisin eteeni kilveksi. Luoti osuu hänen rintaansa ja hän sähkövirta menee hänen kehonsa lävitse. Naispoliisi käskee lopettaa tulituksen. Potkaisen poliisi velton ruumiin heidän joukkoonsa. Käyttäen taas yllätysmomenttia ryntään olohuoneen nurkkaa. Vedän lattialuukun auki ja pudottaudun alas. Pudotus ei ole kovin pitkä ja putoan jaloilleni. Ryntään välittömästi juoksuun. He ovat varmaan pian perässäni.