Why me? 》Niko x Joonas《VALMIS

"Ale........"

》Aleksin nk. Time skip《
Heräsin puheensorinaan, joten nousin ylös Tommin sängyltä ja kävelin olohuoneeseen. Olohuoneessa näin Tommin, Joelin ja Nikon katsomassa elokuvaa. Laahustin sohvan luokse ja istuin Nikon syliin. "Huomenta vaa sulleki." Hän sanoi hymyillen ja pörrötti hiuksiani. Painauduin hänen rintakehää vasten. "Ootteks ollu tääl kauanki?" Kysyin. "Ehk tunni." Joel vastasi. Nyökkäsin vain. "Ai nii joo, Olli pyys et sä soittaisilt sil tai laittaisit viestii." Niko kertoi. Huokaisin. "Joo joo." Sanoin. "Kuulostat aika kireelt. Onks jotai tapahtunu sun ja Ollin välil?" Tommi kysyi. "Mun täti löi sitä. En haluu et Olliin sattuu enää yhtään sen enempää. En tiiä et onks tää suhde sil turvallinen, vai ei." Aleksi kertoi.

"Mut et sä oo tehny Ollil mitää, ni miks teiä suhde ei olis turvalline?" Tommi kysyi. "Koska sen ei oo turvallist olla mun kaa, mun perheen takia. Oikeesti, kaikkii ketä mä rakastan ni niitä sattuu." Sanoin. "Ale ei toi oo totta." Niko sanoi. "On. Teihin on sattunu, mun siskoon on sattunu ja nyt Olliin. En kestä tälläst." "Muuta pois kotoo." Joel ehdotti. "Kenen luo muka?" Kysyin. "No Ollil tai Tommil." Joel vastasi. "En haluis olla vaivaks kellekkää. Vietänhän mä suurimman osan ajastani Ollin kaa tai teidän, en ees käy paljoo kotoo. Paitsi sillo kerra kännis, ja heti ku olin kotoo ni mun setä yritti.....no ei sil oo välii." Sanoin. "Ei sun tarvii kertoo, jos et haluu." Niko sanoi. Tiedän heidän tietävän mitä setäni yritti, en vain halunnut sanoa sitä ääneen. "Mut sun kannatais nyt soittaa sil Ollil. Se oli tosi huolissaan susta." Joel sanoi. Nyökkäsin ja nousin pois Nikon sylistä, ja kävelin Tommin huoneeseen.

》Ollin nk.《
Istuimme Joonaksen kanssa sohvalla ja katsoimmde telkkaria. Vanhempani olivat vielä töissä, mutta he tulisivat ihan kohta takaisin. Kuulin kun puhelimeni alkoi soimaan. Otin pihelimeni pois taskustani ja huomasin Aleksin soittavan. "Pärjäätkö hetken täs, jos meen puhuu yhen puhelun nopee?" Kysyin Joonakselta. "Pärjään mä." Hän sanoi. Hymähdin vain ja nousin sitten ylös sohvalta, ja kävelin huoneeseeni. Suljin huoneeni oven ja menin istumaan sänkyni reunalle. Vastasin Aleksille.

》Puhelu《

Minä:
Vittu vihdoinkin. Olin ihan saatanan huolissani et sul olis käyny jotain, ku et vastannu puhelimees.

Aleksi: Sori. Olin nukkumas. Ja mul on kaikki hyvin.

Minä:
Hyvä kuulla.

Alekis: No tota....mä halusin pyytää anteeks mun viime aikast käytöst. Olin aika tyly sua kohtaan. Enkä mä tarkottanu sitä mitä mä sanoin sillon siel koulul.

Minä:
Ei se mitään. Enhän mä olis saanu loukkaantuu siit, et olit sun kavereiden kaa. Tiedän et haluut olla niidenki kaa, enkä mä voi sitä sulta kieltääkään. Ehkä mul tuli vaa jotenki hylätty olo ja ehk mä vähän olin pettyny siitä ettet sä kertonu mulle siitä aikasemmin.

Alekis: Mä tiedän. Tietenki mun ois pitäny kertoo siitä sulle, mut unohdin sen. Mut hei, enskerral jos teil on käty, ni mä lupaan sulle, et mä oon sun kaa sillon ja saat kaiken mun huomion.

Minä:
Se kuulostais kivalle.

Aleksi: Kiva. Ja hei mä oon ehk vähän mietty tätä, mut en oo ollu varma et haluisiks sä ees. Mut haluisiks sä tutustuu yhtee mun toiseenki kaverii? Ei sun oo siis mikään pakko jos et haluu,  ja siis kyllähä Joonaski saa tutustuu siihe, jos se vaa haluu ja pystyy olee meiän kaa samas tilas.

Minä:
Joo, mikä ettei. Kysyn sitä Jonskult. Mut haluuks tää sun kaveris tutustuu meihi?

Aleksi: Kyl se haluu. Sä oot kuitenki mun poikaystävä ja Joonas on Joelin, ni kai tää mun kaveri haluu tietää minkä laisii te ootte. Se käyttäytyy vähän niinku tän porukan isä.

Minä:
Selvä sitten. No mut tota mun pitää mennä nyt, Jätin Joonaksen vähän niinku yksin olkkarii, ja pelkään et se satuttaa itteensä, ni mun pitää mennä kattoo et sil on kaikki hyvin.

Aleksi: Juu, no mut nähää huome koulus.

Minä:
Joo. Oot rakas.

Aleksi: Nii säki oot. Nähää.

Minä:
Juu, nähää.

Aleksi lopetti puhelun.

Kävelin olohuoneeseen, enkä nähnyt Joonaksen enää istuvan sohvalla. "Joonas?" Kysyin. Kävelin keittiöön, mutta häntä ei näkynyt siellä, kävelin vanhempieni huoneeseen, eikä hän ollut sielläkään. Kävelin vessan luokse ja huomasin oven olevan lukossa. Koputin vessan oveen. "Joonas onks kaikki hyvin?" Kysyin. "Joo on. Tuun koht pois." Hän vastasi. Huokaisin helpotuksesta. Tiesinhän minä ettei Joonas ollut enää viillelyt, mutta se ei tarkoita etteikö hän voisi uudestaan sortua siihen.
》《》《》《》《》《》《》《
Sanoja: 690